Kasvatan pienimuotoisesti jackrussellinterriereitä (edellinen pentue syntyi kolme vuotta sitten ja yksi pentue on tälläkin hetkellä kotona) ja muutaman muun kasvattajan kanssa (Tuire Kaimio ja Maija Vilppo) teemme yhteistyötä yrittäen ylläpitää ja lisätä suomalaisen russelikannan monimuotoisuutta.
Olen itsekin alkanut seuraamaan pentuja ja aikuisia koiria ihan eri tavalla vuosien mittaan.
Nyt kun talossa on kolme 7-viikkoista pentua mieleeni tuli taas pentujen luovutusikä. Kennelliiton mukaan pentuja voidaan luovuttaa 7 viikon iässä ja yleisin käytössä oleva luovutusikä taitaa edelleen olla 8 viikkoa. Mutta voisiko tätä venyttää yhtään vielä? Olen siirtänyt luovutusikää nyt useamman pentueen kohdalla 9-11 viikkoon ja tulokset ovat olleet mitä rohkaisivimpia. 9-viikkoinen pentu on mielestäni paljon valmiimpi kohtaamaan maailman yksin kuin viikkoakin nuorempi pentu.
Russelinpennut ovat kautta linjan elinvoimaisia ja nopeasti kehittyviä, ketteriä ja liikkuvaisia. Ne esimerkiksi – toisin kuin jotkut muut rodut – osaavat useimmiten syödä muutakin kuin emän maitoa jo 4-5 viikon iässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat valmiit pärjäämään ilman sisaruksia ja emää.
Kun lähdimme katsomaan, mitä tapahtuisi jos pentuja luovutettaisiin vähän myöhemmin, kaksi asiaa kävivät heti ilmiselväksi: pennut purevat vähemmän eikä yhtä kovaa jos ne saavat olla vähän pitempään emänsä ja pentuesisarustensa kanssa ja pentujen käytös yllättävässä tilanteessa muuttuu paljon viikosta 8 viikkoon 9. Pennulle tällä voi olla valtaisa merkitys. Aika usein nimittäin kuulee tai lukee kysymyksen: ”Mitä teen kun uusi koiranpentu ei suostu liikkumaan kävelyllä?” Yksi mahdollinen vastaus on se, että pennun vielä kuuluisi pysytellä kotipesänsä lähellä, jotta se pääsee piiloutumaan sinne hälytyksen sattuessa.
Käytännössä olen huomannut tämän omien pentueiden kanssa näin: kun aikuiset koirat lähtevät haukkumaan jotain (kuten ohiajavaa pyöräilijää) niin 7-viikkoiset ja nuoremmat russelinpennut lähtevät kaikki kohti portaita, joiden alle pääsee piiloon. 9-viikkoiset pennut lähtevät jo lähes poikkeuksetta katsomaan, mitä muut haukkuvat. Kumpi pentu on valmiimpi lähtemään kävelylle tai vaihtaa kotia? 8 viikon ikäisinä taas pennuilla on ilmeisesti lyhytaikainen pelkokausi, jolloin sekään ei ole ihan paras ikä lähteä uuteen kotiin.
Olen myös, mikäli mahdollista, vienyt pennun emän ja sisarusten kanssa käymään pennun uudessa kodissa jo ennen luovutusta. Tunnin pari ja pennut ovat kuin kotonaan. Luulen, että pennun on aika paljon turvallisempi olla tullessaan sinne myöhemmin yksin.
Siitä puremisesta vielä: 6-7 viikon ikäiset russelinpennut purevat ihan kamalan kovaa. 9-viikkoiset eivät. Empiirinen tutkimus eli mutua, mutta ero on ihan huomattava ja varsin tärkeä, jos pentu menee esimerkiksi lapsiperheeseen. Vaikka pennun ja pienten lasten onnistuneen yhteiselon perusta on alkuvaiheessa kumisaappaat lapselle (myös sisällä) on sillä paljon väliä, voidaanko pureminen jättää huomioimatta vai kiljaiseeko aikuinenkin tahtomattaan – tai toruu pentua. Se on taas huomiota, ja huomio on vahviste. Vahviste tekee nimensä mukaan toiminnasta vahvempaa. Jos huudat pennulle, kun se tekee jotain epätoivottua, se voi kokea tämänkin huomiona.
Loputtomasti ei luovutustakaan toki kannata viivytellä: olen luovuttanut (uusien omistajien matkojen tai loma-aikojen vuoksi) pentuja 13-viikkoisina mutta kaikkihan eivät kykene antamaan pennuille tätä ennen kokemuksia esimerkiksi kaupunkielämästä. Koiranpentu sosialistuu keskimäärin parhaiten ennen 12 viikon ikää. Mutta jospa pentujen luovutusikää siirrettäisin viikolla-parilla eteenpäin eli 9-10 viikkoon? Silloin pentu olisi valmiimpi elämään ilman sisaruksia ja/tai emää ja sillä olisi vielä riittävästi aikaa tottua kaikkiin uuden kodin ja sen ympäristön erityispiirteisiin. Se voisi olla parempi alku monen pennun elämälle.
Pentujen luovutusiän vaikutusta niiden myöhempään elämään on tutkittu varsin vähän niin, että siitä olisi kasvattajalle tai pennunostajalle oikeasti hyötyä, mutta seuraamalla emän ja pentujen käytöstä oppii paljon. Näiden 7-viikkoisten pentujen emä leikkii niiden kanssa, käy erotuomaroimassa kärinät, imettää pentuja, nukkuu niiden kanssa ja pennut menevät pihalla emänsä perässä oppien samalla kaikenlaista, mitä ihminen ei edes tajua. Vaikka emä lähtisikin, pentuesisarusten ja ystävällisten aikuisten koirien seura antaa pennuille turvaa. 7 viikon ikäiselle pennulle yksi viikko on valtavan suuri osa sen elämästä.
Minna Tallberg 
Itse olen luovuttanut jo joitakin vuosia pennut vasta 9-viikkoisena (rotuina länsigöötanmaanpystykorva ja wc cardigan) ja voin todeta, että sillä on todella suuri merkitys. Pennut eivät uuteen kotiin mennessä ole juurikaan itkeskellyt, matkat ovat sujuneet hyvin (totutamme pennut autoiluun yhdessä), ruoka on maistunut ja sisäsiisteysopettelu on sujunut loistavasti. Pennut eivät myöskään pureskele jalkoja ja käsiä samalla lailla, kuin 8-viikkoiset. Ne myös puhuvat ”koiraa” huomattavasti paremmin kuin 8-viikkoiset
Allekirjoitan. Meillä luovutettiin bc ja sheltinpennut vasta yhdeksän viikkoisina. Tuo viikko on aika merkittävä. Jos olisi pakko valita niin mieluummin seitsemän kuin kahdeksan viikkoisina luovutus mutta yhdeksän on ehdottomasti paras. Pennut saa tuossa kahdeksan viikon iässä pelkokauden jonka voi kääntää voitoksi kun pitää pennut kotona. Meillä oli narttu joka huolehti pentujen puremiskoulutuksen. Pentu sai tehdä vaikka mitä mutta jos se iski hampaansa ihmiseen niin siinä vaiheessa emä puuttui asiaan. Yhdeksää viikkoa olemme noudattaneet ja tulemme noudattamaan jatkossakin jos pentuja vielä teemme.
Aika hauskaa, kuulin myös labbisemästä, joka oli myös puuttunut pentujen puremiseen, jos se kohdistui ihmiseen 🙂
Kuulostaa ehdottomasti hyvältä ja hyvin perustellulta ajatukselta!
Huomasin tämän tutkimuksen, kun etsin tietoa tästä luovutusiästä ja kiinnostaisikin kuulla ajatuksiasi tähän liittyen: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/luovutusika-on-yhteydessa-koirien-aikuisian-aggressio-ja-pelkokayttaytymiseen
Se oli mielenkiintoinen tutkimus ja voihan olla, että se vaikuttaa. Kuitenkin tuossa se 9 viikon sisältävä luokka ulottui 12 viikkoon asti, jota yleisesti voidana pitää jonkinlaisena sosialistumiskauden loppuna. En itsekään luovuttaisi pentuja vasta 11-viikkoisina (täytyypä lukea tuo blogi uudelleen, mitähän silloin olin mieltä…) koska silloin niillä on erittäin vähän aikaa enää nopeaan tottumiseen uteen ympäristöön.
Niin, olisikin ollut vielä kiinnostavampaa, jos tuo 9 viikkoa olisi otettu tuossa tutkimuksessa vielä omaksi ryhmäkseen. Olisiko se osoittanut viitteitä hyvään luovutusikään tässä kohtaa…?
Ja tuo on kyllä mielenkiintoinen tuo pieni pelkokausi 8 viikon iässä, ja toki pentupuremiseen liittyvät kehitysvaiheet, mitkä kannattaa tuossa luovutusiässä huomioida.
Joo! Ja täytyy nyt pitää mielessä, että kasvatuskokemukseni on tasan yhden rodun pennuista, eli russeleista… Mutuna voi olla suurtakin vaihtelua roduittain (esimerkiksi 90-luvulla seurasin yhtä kääpiökoiran pentuetta, jossa luovutusikä määräytyi sen mukaan, että pennut olivat oppineet syömään kiinteää ruokaa. Ei russeleilla ongelma…)