Eläinten viikon luentoja lokakuussa

Eläinten viikon teemaeläin on tänä vuonna hevonen. Olen luvannut luennoida kahdessa tapahtumassa eri aiheista, tervetuloa kuuntelemaan, kyselemään ja kyseenalaistamaan!

Tiistaina 4.10.2016 klo 18-19.30 Opistotalolla, Vanha Porvoontie 19, Mäntsälä:

Tunnista hevosesi eleet ja ilmeet

Mitä näet, kun katsot hevosta? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota hevosen eleissä ja ilmeissä? Miltä näyttää kipeä hevonen ja miten opit tunnistamaan hevosen jännittymisen jo ennen kuin siitä tulee ongelma?

Ilmoittaudu tilaisuuteen www.mantsalanopisto.fi tai puhelimitse 040 314 5371.
Ovimaksu 5 €.

 

 

Torstaina 6.10. klo 16.30–20  Helsingin yliopiston Viikin kampuksen Infokeskus Koronan sali 235 (käyntiosoite Viikinkaari 11, Helsinki):

Pienillä muutoksilla parempaan hyvinvointiin: Käytännön vinkkejä hevostenpitoon

Lisätietoja tapahtumasta täällä: https://www.facebook.com/events/1575869449387612/

Hevonen on lajina haasteellinen pidettävä. Se haluaisi laiduntaa 16 tuntia vuorokaudessa, kävellä 20 km ja nukkua pienissä pätkissä pitkin vuorokautta. Jollei se pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan se voi muuttua käytökseltään arvaamattomaksi tai hankalaksi.

Mitä hevonen käytännössä tarvitsee voidakseen henkisesti ja fyysisesti hyvin? Millaisilla pienillä muutoksilla saat hevosen elämästä paremman ja itsellesi turvallisemman hevosharrastuksen? Miten hevosia totutetaan yhteistarhailuun? Millaisia ruokintaratkaisuja kannattaa kehittää omalle tallille? Miten lähdetään kartoittamaan ongelmakäytöksen mahdollisia syitä ja miten käytöstä muutetaan?

sey_mantsala_041016_netti

Luontaiset edellytykset

Voimme kouluttaa hevoselle vain sellaisia asioita, mihin sille on suotu synnynnäisiä mahdollisuuksia. Kyllä, voimme tehdä hevosesta joustavamman, vahvemman, yritteliäämmän ja taitavamman monellakin tavalla, muttemme voi opettaa sitä tekemään voltin ilmassa.

Aina, kun istumme hevosen selkään painomme häiritsee hevosen tasapainoa. Tämä ei tarkoita, etteikö hevonen voisi oppia pysymään hyvässä tasapainossa erilaisia liikkeitä suorittaessaan myös silloin, kun ihminen on sen selässä.

Se tarkoittaa, että monesti hevoselle olisi hyvä opettaa ensin liikkeet maasta niin, että se saa mahdollisuuden oppia tekemään niitä ilman ihmisen painoa. Silloin se voi aloittaa oikeiden lihasten kehittämisen ko. liikettä varten ja silloin se pärjää heti paremmin, kun ihminen pyytää samaa asiaa selästä.

Koulutetaan hevosiamme niin, että annamme niille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua! Kun hevoselle muodostuu käsitys siitä, ettei ihminen vaadi siitä ikinä mahdottomia asioita, sen luottamus sekä ihmiseen että yhteistyöhön kasvaa.

_MG_1390 (2)
Kyllä, hevonen voi oppia menemään piaffia vaikka eteen-alas venyttäen. Pieni paksu ponikin, jos sillä on rakenteensa puolesta edellytyksiä siihen.

Hevosten oppiminen 1: Mikä on vahviste?

Hevosen hyvinvointikiertue rantautui viime lauantaina Ypäjän Hevosopistolle ja kuten aina puhuimme vahvisteista ja palkinnoista. Mikä sitten on vahviste ja mihin sitä hevosten kanssa käytetään? Miksi pitää palkita ja millä?

IMG_0881
Tämän 3-vuotiaan tamman mielestä mahan alta rapsutus on hyvä vahviste.

Vahviste vahvistaa käytöstä!

Kaikki hevosten kanssa harrastavat käyttävät vahvisteita koko ajan. Aina, kun otat hevosen riimuun ja naruun, naru on välillä löysä. Oli se ”löysä hetki” ihmiseltä tietoista tai ei, se on hevoselle yleensä vahviste. Jos naru on muuten tiukalla mutta hevonen saa narun löysäksi päätään heiluttamalla, se voi muutamilla kymmenillä toistoilla oppia heiluttamaan päätään talutuksessa.

Ja yksi talutuskerta ei valitettavasti ole yhtä kuin yksi toisto vaan toistoja voi tulla yksi/10 sekuntia. Jos taas naru on löysällä silloin, kun hevonen kävelee taluttajan mielestä oikein, se oppii kävelemään siinä paikassa ja sitä vauhtia, mitä ihminen haluaa.

Miksi sanoin tuolla ylhäällä, että löysä naru on yleensä hevoselle vahviste? Koska aina löytyy poikkeuksia sääntöön. Hevoselle rauha ja pienempi paine tai ei painetta ollenkaan on yleensä palkitsevaa. Silloin paineen poistoa voidaan käyttää vahvisteena. Mutta poikkeus voisi tässä talutustapauksessa olla vaikka hevonen, jonka päätä kutittaa kauheasti. Silloin jopa riimun paine voi olla lupaus raapimismahdollisuudesta ja hevonen voi pyrkiä pitämään painetta päässään. Samoin olen joskus päätynyt opettamaan pohkeiden merkityksen nuorelle islanninhevoselle vasta talvella, sillä kesällä sitä kutitti vähän liian paljon, että se olisi kokenut ratsastajan pohkeiden irtoamisen kyljistään vahvisteena. Mutta nämä ovat todellakin poikkeuksia.

Yleisesti voidaan kuitenkin hyvin sanoa, että paineen myötääminen on hevoselle vahviste, kuten porkkananpalakin, tai päiväheinät.

Miksi vahvisteilla on väliä?

Vahvisteita jaetaan kahteen alaluokkaan: positiivinen ja negatiivinen vahviste. Oppimisterminologiassa käytetään sanat positiivinen ja negatiivinen samoin kuin matematiikassa: lisätään jotain (+) tai otetaan jotain pois (-). Kun käytät positiivista vahvistetta, lisäät jotain, mitä hevonen haluaa. Kun käytät negatiivista vahvistetta, otat jotain ikävää/ärsyttävää/painostavaa pois.

Kun haluamme vahvistaa käytöstä, oli se käytös sitten nätisti talutettuna kulkemista tai piaffin tekemistä, kannattaa valita sopiva vahviste ja edetä asteittain kohti lopullista tavoitetta. Hevosten kanssa kannattaa myös, mikäli se on mahvollista, valita sopivin vahviste tehtävään: esimerkiksi minä valitsen jos mahdollista yleensä rapsuttamisen vahvisteena kun hevosta lastauskoulutetaan. Miksi? Siksi, että vahvisteen laatu vaikuttaa hevosen tunnetilaan. Käytän itse mieleluiten negatiivista vahvistetta siihen, kun opetan hevosen pysymään kauempana minusta.

Kun käytät hevosella ruokapalkintoja, siitä tulee yleensä innostunut ja mielellään työtä tekevä. Kun rapsutat hevosta palkinnoksi, se tuntuu rauhoittavan ja rentouttavan sitä.

Hieman kärjistetysti: jos saan valita haluan mielummin hevosen, joka kävelee hitaasti autoon ja seisoo siellä rauhassa kuin hevosen, joka menee innosta puhisten autoon ja seisoo siellä tosi innostuneesti. Siinä on kokemukseni mukainen ero rapsutusvahvisteen ja ruokavahvisteen välillä. Tosin kyllähän se kakkosvaihtoehtokin on huomattavan paljon parempi kuin se, ettei hevonen menisi autoon ollenkaan tai minun pitäisi lisätä suurta painetta sen taakse, että se menisi.

Sittenhän on valitettava tosiasia että kaikki hevoset eivät suinkaan koe rapsutuksia miellyttävinä eli niitä ei vain kaikille pysty käyttämään vahvisteena. Joidenkin hevosten mielestä rapsuttaminen on oppimismielessä rankaisu. Rapsutus myös kuluu jonkin verran käytössä: vaikka hevosta ötökkäaikaan kutittaisi mahan alta kuinka, yhtä ja samaa kohtaa harvemmin voi rapsuttaa satoja kertoja ilman, että se on jo valmiiksi rapsutettu. Ruokaa taas normaaliin hevoseen uppoaa vaikka kuinka.

Miksi yhdistellä negatiivista ja positiivista vahvistamista?

Ihmisillä on muistaakseni tutkittu, että negatiivisen vahvisteen jälkeen (jotain ikävää otetaan pois) tunne on helpotus ja positiivisen vahvisteen jälkeen (saavutetaan jotain mukavaa) tunne on ilo. En näe syytä, miksei eläimillä olisi samankaltaisia tunteita vahvisteista riippuen. Professori Mendlin kaaviolla näkyy myös kiinnostava tapa ryhmittää eläintenkin tunteita: kun käytössä on yhdistelmä paine-paineen poisto (eli positiivinen rankaisu – negatiivinen vahviste) eläin käyttää rankaisujen välttämiseen keskittyvää järjestelmää ja kun käytössä on yhdistelmä palkinto – palkinnon poisto (positiivinen vahviste – negatiivinen rankaisu) eläin käyttää toista, palkintojen tavoittelemiseen keskittyvää järjestelmää.

Jos haluaa hevosen, joka tekee mielellään töitä, jota ei muutaman viikon välein tarvitse muistuttaa suurella paineella, mitä tapahtuu jollei reagoi pieneen paineeseen, joka suhtautuu ihmiseen positiivisesti ja joka todennäköisesti on koko ajan vähemmän ja vähemmän riippuvainen toisten hevosten läheisyydestä työskennellessään, suosittelen lämpimästi yhdistämään positiivista ja negatiivista vahvistetta.

”Mutta enhän minä kouluta!”

Jokainen, joka ruokkii hevosta, koskee siihen, ajaa tai ratsastaa sillä on kouluttamassa hevosta. Valitettavasti! Olisi kiva, jos hevosia voisi painaa napista pois päältä aina ”oikean” koulutushetken jälkeen ja niitä voisi vain käyttää kuten moottoripyöriä. Hevonen on kuitenkin varsinainen oppimisen ja muistamisen mestari ja jokaisen, joka haluaa olla hevosen kanssa tekemisissä, olisi hyvä tietää perusteet niiden kouluttamisesta.

Tee näin joka asian kohdalla:

  • Päätä, mitä haluat (esimerkiksi, että hevonen pysähtyy laukasta)
  • Mieti, mikä on pieni askel kohti haluttua (esimerkiksi, että hevonen hidastaa laukassa hieman)
  • Käytä vahvisteita vahvistamaan hevosen reaktiota. (Myötää esimerkiksi ohjista jo, kun hevonen ihan pikkuisen hidastaa. Pyydä sitten uudelleen kevyesti ja heti, kun hevonen hidastaa, myötää. Tai jos sinulla on kova kiire, opeta hevoselle ensin maasta tai edes pysähdyksestä äänimerkki joka tarkoittaa, että ”Hyvä, porkkanapala tulossa!” Sillä ne pysähtyy. Kuin seinään. Itselleen epäedullisella tavalla. Ota tukeva takakeno itse.)
  • Kun hevonen on saanut muutamia kymmeniä toistoja, nosta vaatimustasoa. Mitä useampi pieni askel aloituksen ja lopputuloksen välillä on, sitä nopeammin pääset haluttuun tulokseen.
  • Kun hevonen on oppinut tehtävän yhdessä paikassa, yleistä opittu!

 

lastaus_r_2
8-kuinen varsa harjoittelee lastausta ensimmäistä kertaa.

 

 

 

Mutaiset tarhat korjataan nyt!

Uusinta kolmen vuoden takaa, koska nyt on se aika!

Minna Tallberg

Joka syksy alkaa sama valitusvirsi. ”Hevoseni tarha on mutainen, mitä tehdä?” ”Naapurin ponit polvia myöten mudassa, teenkö eläinsuojeluilmoituksen?” ”Mitä tarhanpohjan kunnostus maksaa ja miten se tehdään?” Viimeiseen kysymykseen sitten maaurakoitsija osaa vastata, että koko tarha uusitaan tietenkin ja niin, että ensin kuoritaan kaivinkoneella mutainen pintamaa pois, vähintään 30 cm, tehdään kallistukset, laitetaan suodatinkangas, salaojaputket, salaojasorat, tuodaan mursketta ja sitten jyrätään ja sitten pintahiekkaa sellaiset 15 cm. Voi olla, että unohdin välistä jonkun vaiheen. Tavanomaisen noin 800 neliömetrin kokoisen (20 x 40 m) tarhan pohjan uudistaminen maksaa sitten vähintään kymmenen tuhatta euroa (puhdas arvio, saatte korjata jos haluatte).

BZZZ! Wrong! Ei maksa viittäkään tonnia, että hevosellasi on ensi syksynä paremmat ja kuivemmat oltavat. Se vaatii vain kahta asiaa: a) maalaisjärkeä b) nopeaa toimintaa. Jos alat parantamaan jo mutaantunutta tarhaa syksyn sateiden jälkeen todettuasi, että kyllä, hevosesi seisoo tänäkin vuonna mudassa polviaan myöten, se on mieletön urakka. Jos taas pystyt tekemään työt…

View original post 381 more words

Hevosen kipu

This blog is also available in English at https://tallbergminna.wordpress.com/2016/08/10/the-horse-in-pain/

Anna Kilpeläinen kirjoitti hienon blogitekstin kuolaintuntumasta ja hevosen suusta, suosittelen kaikkia, jotka joskus seuraavat tai harrastavat hevosia lukemaan sen. Hevosen suusta vielä sen verran, että hevoselle normaalia on se, että sen suu on rennosti kiinni. Hevosen suu on auki silloin kun se syö, puree leikillään tai tosissaan, hirnuu, haukottelee, rapsuttaa itseään tai kaveria tai kun varsa ”naksuttelee” eli liikuttaa leukojaan joutuessaan liian lähelle vanhempaa hevosta. Ravatessaan tai laukatessaan hevonen ei pidä suutaan auki, ellei se nyt satu silloin juuri hirnumaan samalla. Jos hevosen suu on auki ratsastaessa tai ajaessa, se yrittää todennäköisesti helpottaa oloaan jotenkin eli vältellä kipua. Siitä ei enempää, Anna kirjoitti siitä jo paljon paremmin kuin mitä minä osaisin.

Annan blogissa on tämä sama kuva ja se on mielestäni todella valaiseva otos.
Mitä sinä näet kuvassa?

2009_03_21_6094

Hevosten ilmeistä on onneksi tullut jo muutamia ihan hyviä tutkimuksia ja jokainen voi halutessaan oppia siitä lisää. Mitä sinä näit yllä olevassa kuvassa?

Voin kertoa, mitä minä näin.

Kipua. Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin tuskaa. Tässä tapauksessa ihmisen kädellä ohjan toisessa päässä ei kuvanottohetkellä ole moittimista: ohja näyttää olevan todella miellyttävän kevyellä tuntumalla. Silti hevosen ilme kertoo tuskasta. Mistä sen näkee? Ainakin näistä:

  • hevosen korvien asento
  • hevosen silmien ympärys
  • hevosen silmän ilme (tai tässä tapauksessa ilmeettömyys)
  • hevosen koko lihaksiston jännittyneisyys

Kuvan hevonen voi toki olla kipeä muualtakin ja muista syistä mutta se, minkä jokaisen hevosharrastajan pitäisi tunnistaa kivun aiheuttajaksi, on suitsien sopimattomuus. Näyttää siltä, kuin kuvan hevoselle olisi sovitettu pari kokoa liian pienet suitset kauttaltaan.

Niskahihna on lähes kaivautunut hevosen korvanjuureen ja otsahihna on aivan liian lyhyt ja siksi asettuu liian korkealle, jättäen korvanjuuren puristuksiin. Turpahihnakin on liian pieni ja siksi sen niskahihna painaa hevosen silmän yläpuolella olevaa luuta. Leukahihnakin on aivan liian kireä – silloinkin, kun hevosen pää lähestyy luotiviivaa, leukahihnassa kuuluu olla hieman löysää. Sitä pitää siis kiinnittäessä jättää todella löysäksi. Sekä ylä- että alaturpahihna on liian kireällä, yläturpahihna painaa todennäköisesti hevosen poskia sen hampaita vasten. Alaturpahihna taas on niin kireä, ettei hevonen pysty avaamaan suutaan yhtään ja se jopa painaa hevosen huulet litteäksi kulkiessaan suun yli.

Kipu näkyy silmistä

Pahoittelen tätä ankeaa kuvaa, mutta kipuilmeen tunnistaminen kuuluu jokaisen hevosihmisen perustietämykseen.

IMG_8758

Kipuilme. Korvat, silmät, verisuonet, silmienympärykset. Hevonen ei pysty vaikuttamaan ilmeeseensä sillä tavalla kuin käytökseensä, siksi ilme on todella hyvä tapa havaita kipu. Tämä hevonen syö kuvassa ensimmäistä kipulääkeannostaan. Muutaman päivän päästä tätä hevosta ei enää ollut.

Linkit kipututkimuksiin:

An Equine Pain Face (PDF)

Horse Grimace Scale

Tulossa on käsittääkseni myös tutkimus hevosen pelkoilmeestä.

 

Hevosen muisti

Kun sain aikanaan oppia kouluttamaan eläimiä ja erityisesti hevosia huomasin käytännössä, että hevosten pitkäkestoinen muisti on todella erinomainen. Kaikkihan sen tietävät, sanonta ”hevosen muisti” on tuttu monella kielellä, kuten norsunkin. Kuitenkin olen kuullut aina välillä myös, että hevosia (varsinkin nuoria hevosia) tulee käsitellä joka päivä. Niitä ei missään tapauksessa saa jättää pihattoon vain olemaan. Siellä ne villiintyvät eikä hoitotoimenpiteet enää suju.

Mikähän tässä sitten on totuus? Eihän se villiintyminenkään ole mitenkään tuulesta temmattu juttu vaan ihan käytännössä monella hevosella osoitettua. Tässä hypoteesini:

Jos hevoselle opetetaan joku asia niin, että se oikeasti osaa sen, opittu pysyy hevosen muistissa. Vaikka hevosta – nuortakaan, kunhan taluttaminen on opetettu ja yleistetty – ei esimerkiksi talutettaisi puoleen vuoteen, se kulkee talutettuna ihan hyvin. Tai vaikka varsan kavioita ei nostettaisi kuin kerran parissa kuukaudessa, se nostaa niitä ja pitää niitä ylhäällä aivan yhtä hyvin kuin edelliskerralla. Olen jo tämän kokenut käytännössä jo useamman varsan ja nuoren hevosen kanssa, kuten aikuistenkin hevosten. Equine Research Foundationin tutkimustyö tukee myös tätä käsitystä hevosen muistista.

Tämän jutun mukaan kaksi hevosta muistivat täydellisesti 7 ja 10 vuotta sitten opetettuja tehtäviä, vaikkei niitä oltu sillä välin pyydetty kertaakaan suorittamaan niitä.

Jos hevonen osaa jonkun asian, eli hevonen tekee asian mielellään kevyestä pyynnöstä, myös vaikka sillä olisi vapaus poistua, se osaa asian ja opittu pysyy muistissa.

Miksei se sitten tunnu muistavan?

Jos taas hevosen käsittely perustuu siihen, että hevosta estetään poistumasta tilanteesta – vaikkakin ihan nätisti asteittain totuttamalla ja hyvin käytetyllä paineella ja sen poistolla saati sitten sillä, että hevosta rankaistaan juoksuttamalla tms. jollei se anna kiinni – niin voi tuntua siltä, ettei hevonen pitemmän tauon jälkeen ”muista” kunnolla. Siksi sitä pitää säännöllisesti käsitellä, että ”opetettu” pysyy muistissa. Mutta mitä hevonen on silloin unohtanut, vai onko unohtanut ollenkaan?

Jos hevonen on oppinut eri tilanteissa lähinnä sen, ettei sen kannata edes yrittää päästää pois, sitä täytyykin säännöllisesti muistuttaa asiasta. Muuten sen lajityypilliset ominaisuudet tulevat pintaan tauon aikana ja se yrittää jälleen aktiivisesti päästä tukalasta tilanteesta.

Tämä voikin selittää sen, miksi osa ihmisistä aikanaan innostuivat varsojen ns. imprint trainingista, sillä ainoa (jonkun mielestä) myönteinen tulos, mikä on tutkitusti  joillain IT-varsoilla osoitettu, että ne saattavat pyrkiä vähemmän pakoon 3 kk ikäisinä, kun niiden jalkoja käsitellään. Niitä voi siis pelottaa tai huolestuttaa yhtä paljon, vain ilmenemistapa voi ehkä muuttua.

Imprint Trainingia ei kuitenkaan voi suositella tehtävän millekään varsalle: tämän tutkimuksen mukaan syntymän jälkeinen käsittely vaikutti merkittävästi ja negatiivisesti varsan käyttäytymiseen vielä vuoden ikäisenäkin. Nimenomaan siihen, miten varsat käyttäytyivät ollessaan vapaalla muiden hevosten seurassa. Varsoja voi kuitenkin opettaa pitämään jalkojensa käsittelystä ihan vartissa tai alle silloin, kun ne ovat hieman vanhempia – emän ja varsan suhteen kehittyminen voi sen sijaan häiriintyä pysyvästi jos varsaa käsitellään IT:n tyyliin vastasyntyneenä.

”Kierre” on siis helposti valmis: hevosta on pakko käsitellä usein, ettei se yritä paeta. Pakenemisella en siis tarkoita karkuun juoksemista vaan esimerkiksi sitä, että hevonen välttelee kiinniottoa, ei halua pitää jalkoja ylhäällä tai ei tunnu muistavan, miten kulkea talutettuna kun sitä viedään pois muiden hevosten luota.

Hevonen voi siis oppia pitämään jalkoja ylhäällä kengityksessä silläkin, että kengittäjä aina pitää kiinni jalasta, jos hevonen yrittää laittaa sitä alas, ja päästää sitten jalan alas, kun jalka on paikallaan. Useimmat hevoset oppivat silläkin tavalla, ettei jalan heiluttaminen kannata, sillä se ei auta. Mutta tunne kengitystä kohtaan on tuskin muuttunut yhtään myönteisemmäksi, vaikkei jalka heiluisikaan. Hevosen halu päästä tilanteesta eroon on todennäköisesti yhä sama. Silloin jalannostokaan ei tunnu säilyvän, ellei sitä toista säännöllisesti.

(Kyllä, jalkoja pitää nostella muista syistä, mutta tässä puhun vain opitun käytöksen pysymisestä samanlaisena ja satuin ottamaan jalannoston esimerkiksi, koska se on hevoselle lajityypillisesti vaikea asia, enkä jaksa enää vaihtaa esimerkkiä… Traileriin meno olisi toinen hyvä esimerkki: jos hevosta on vain opetettu menemään traileriin välttääkseen rankaisun sen ulkopuolella, se usein ei tauon jälkeen menekään sinne eli koulutustulos ei ole pysyvä. Lastautuminen on hevoselle myös lajityypillisesti vaikea asia.)

Suuria pelkoja oppineet hevoset tai sellaiset, jotka jostain fyysisestä vaivasta johtuen eivät pysty suorittamaan jotain tehtävää ovat sitten asia erikseen. Kunnolla pelästyneiden hevosten uudelleen kouluttaminen vaatii usein satoja tai tuhansia toistoja enemmän kuin jos sama asia opetetaan ensi kertaa järkevästi.

Miten opetan hevoselle asioita niin, että ne pysyvät toimivina?

Jos sinä, kuten minä, päädytkin siihen, että hevonen osaa asioita vasta, kun opetettu pysyy tauosta huolimatta, miten sitten opetat hevoselle pysyvästi asioita? Kokemukseni mukaan riittää useimmiten, sen edellä mainitun asteittain etenemisen lisäksi, että asiaan on liitetty koulutusvaiheessa jokin hevoselle myönteinen asia ja siitä on riittävästi toistoja.

Jos pikkuvarsaa rapsuttaa aina, kun sen jalkaa pidetään ylhäällä ja lopetetaan rapsutus, kun se laskee jalkaa alas, itsessään lajityypillisesti vaikeaan tehtävään (=joku muu eläin roikkuu saaliseläimen jalassa) yhdistyy opittu myönteinen tunnetila (=kun jalka on sen toisen eläimen otteessa, tuntuu ihanalta) ja tämä tuntuu edesauttavan sitä todellista oppimista.

IMG_0881dNuori hevonen saa rapsutuksia, kun se on tarhan ulkopuolella erossa muista hevosista.

Sitten kun hevonen on oppinut uuden asian voidaan mielestäni kyllä edellyttää, että se myös tekee sen. Eli jalan ylhäälläpitämisesimerkissä hevonen ei saakaan enää laskea jalkansa aina, kun se haluaa vaan jalka laitetaan alas vasta, kun se on kevyesti hevosen itsensä kannattelema ja paikallaan. Tämä ei tunnu vaikuttavan haittaavasti hevosen käsitykseen jalan ylhäällä pitämisestä, koska hevonen jo osaa sen.

Miksi tällä asialla on niin paljon väliä? Eikö se riitä, että hevosen saa kengitettyä? Kysy keneltä kengittäjältä vain, kuinka usein he joutuvat kengittämään hevosta, joka ei oikein osaa nostaa jalkoja pyynnöstä ja pitää niitä ylhäällä, kunnes kengittäjä laskee jalan alas. Ja kysy, mitä kengittäjän selkä tykkää, jos hevonen heiluttaa jalkaa edes vähän.

Hevonen, joka oikeasti osaa asian, on luottavainen ja turvallisempi kengittäjällekin. Se ei riuhdo jalkaa pois kesken kengityksen, se ei tallo kengittäjän varpaille eikä se potkaise kengittäjää. Tätä luottamusta voidaan yleistää koskemaan lähestulkoon kaikkea hevosten kanssa tekemistä jolloin hevosharrastuksesta tulee sekä hevoselle että ihmiselle miellyttävämpää ja ratkaisevasti turvallisempaa.

Mistä tiedät, mitä mieltä hevonen on kouluttamisesta?

Kysymys tuli opiskelijalta, joka oli täällä harjoittelemassa hevosten kouluttamista käytännössä. Erinomainen kysymys: ellei hevoselta ole viety ilmeitä myöten (=opittu avuttomuus) mahdollisuus osoittaa, mitä mieltä se on kouluttamisesta, se näyttää eri syistä erilaiselta koulutuksen ajan. Sillä ei siis ole korvat hörössä tauotta (no, edesmennyt kylmäveritammamme oli kyllä sellainen, koska sillä oli jo aika vankka oppimishistoria) vaan pelkästä korvien asennosta ei voi päätellä sitä, pitääkö se koulutuksesta.

Vastasin, että katsomalla, missä hevonen on. Jos sillä on mahdollisuus valita, onko se lähellä ihmistä vai kaukana siitä? Tuleeko se portille vastaan, kun ihminen tulee näköpiiriin vai pitääkö sitä hakea? Hevonen, joka pitää ihmisharrastuksesta, on lähellä. (Meidän hevoset haluaisivat usein olla vähän turhankin lähellä, mistä syystä kurssilaiset joutuvat harjoittelemaan eri tapoja saada hevosta kauemmas ennen kuin aloittavat varsinaisen kouluttamisen. Hevosethan eivät yleistä kovin hyvin ja siinä, missä omat hevoseni kyllä ovat oppineet pysymään minusta hieman kauempana ne eivät tunnu lannistuvan niin, etteivätkö yrittäisi päästä muiden ihmisten lähelle. Ongelmansa kullakin – tämä on mielestäni parempi kuin se, että hevosia pitäisi jotenkin pyydystää.)

Kyllähän hevosta pystyy myös kouluttamaan olemaan ihmisen lähellä silläkin, että se joutuu juoksemaan aina, kun se menee kauemmaksi. Sama asia se ei kuitenkaan ole. Ei ihmiselle, koska rankaisu on ihmisellekin epämiellyttävä asia, vaikka olisi tekijänä. Eikä totisesti hevosellekaan.

missaovat
Niin lähellä, kuin pääsevät.

 

Hej du hästmänniska! Det är inget fel på dej!

Jag får rätt ofta frågan vad jag tycker om konceptet ledarskap när vi har med hästar att göra. Jag brukar svara att ”Oftast är det ju någon som bestämmer vad vi gör och jag tycker oftast att det är bra att det är människan som gör det. Annars är det snart hästen som gör något självmant.”

Det betyder dock inte att jag tror att hästen ser mig som en annan häst eller att jag över huvud taget tänker på om den ser mig som en ledare eller inte. Människan har alltid ansvaret när vi gör något med hästar och vill vi att hästen ska följa oss så är det vi som ska ordna det hela så att hästen inte hamnar i för svåra situationer. Skulle du själv följa någon som gör saker där du hamnar i trångmål? Sätta dej i din kompis bil om och om igen om hon eller han gång på gång kör i diket? Nej, jag tänkte väl det. Begär då inte att din häst ska göra det, utan lär hästen att det är tryggt att följa dig.

Det jag protesterar mot är tankegången som finns här och där, om att det är dej det är fel på om din häst inte följer dej vart som helst utan att tveka. In i transporten, ensam ut i skogen, ensam i ridhuset. Då är du en dålig ledare (=människa) eller hästen är en uppstickare som ifrågasätter ditt ledarskap. Nej! Hästen är ett djur som har samlat sina egna erfarenheter sedan han/hon föddes, som lär sig saker hela tiden och som nästan inte glömmer någonting alls. Det är inget fel på dej om din häst inte går rakt in i transporten!

last_r_1
Herr 8 månader (PRE/lusitano) lasttränar för första gången. Mamman står utanför bilden.

Hästen är ett djur som känner sig tryggast när den kan se långt åt alla håll. Den känner sig tryggast i sällskap av andra hästar. Den undviker att stiga på ostadiga underlag. Den undviker att gå in i trånga utrymmen. Den går gärna lite fortare genom smala portar eller dörröppningar. Den väljer sällan eller aldrig att vara ensam. Under evolutionens gång har det alldeles tydligt varit en sällsynt dålig idé att gå in i ett trångt utrymme ensam och stanna där. De hästarna som provade på det blev tydligen uppätna innan de nådde fullvuxen ålder.

Låter något av det här bekant när vi talar om hästtransporter?

Just det. Att gå in i en transport och bli kvar där ensam är bland det svåraste en häst någonsin behöver göra. Det är helt enkelt något som är helt främmande för hästen som djurart. Det betyder inte att det skulle vara omöjligt att lära hästen – tvärtom. En rätt utförd lastträning där hästen gradvis tränas att självmant och lugnt gå in i transporten och stanna kvar där gör bara gott för människans och hästens förhållande. Och det är klart att om du gång på gång försöker tvinga in hästen i transporten utan att träna först så är du inte någon att lita på.

lastaus_r_2

De flesta hästar går nog in i transporten de första gångerna av ren nyfikenhet och för att de är vana att följa människan hit och dit. Sedan lär de sig vad som följer sedan. Transporten stängs, golvet börjar röra på sig och luften blir sämre. Det finns egentligen inget sätt att göra själva resan neutral för hästen: den är alltid obehaglig. Då beror det till stor del på hästen som individ hur den reagerar. En del vänjer sig. En del lär sig att undvika att gå in i transporten. Det betyder inte att hästen är dum eller elak. Tvärtom: de är de smartare individerna som lär sig fortast. Det som är positivt är förstås att de lär sig lika snabbt att göra rätt ur människans synvinkel. Men alla hästar lär sig snabbt.

lastaus_r_001
Morsan blev avundsjuk. Vill du se hur hon lastar sig så finns hon här: https://www.youtube.com/watch?v=INPEK1JvErQ

Det som människan – hästägare, medryttare, ridskoleelev, uppfödare, ridlärare eller vad du nu än är – måste göra är träna. Lastträning som jag ser det betyder att du lär hästen att vilja gå in i transporten och utnyttjar gradvis desensibilisering för att vänja den vid alla de sakerna som hör till transporten och att bli transporterad. Och sedan tränar du! Också och i synnerhet tränar du på att hästen går in men inte behöver åka någonstans. Annars kan alla hästar lära sig att undvika transporten.

Men det har inte med dej som person att göra. Inget att göra med ditt ledarskap. Det är inget fel på dej.

Kesäkuun lyhytkurssit Sipoossa

Kesäkuun 2016 lyhytkurssit Sipoossa:

to 2.6. klo 17-19: Hevosen kouluttaminen käytännössä ***KURSSI ON TÄYNNÄ***
30 e (sis. ALV)

Opetatpa hevoselle vaikka ratsastajan kantamista, jalkojen nostamista tai traileriin menemistä, periaatteet ovat aina samat. Vaikka harrastaisit ratsastusta kerran viikossa ratsastuskoulussa, koulutat hevosta silloinkin!

Tämä parituntinen koulutuskerta antaa sinulle tiiviin tietopaketin siitä, miten hevonen oppii ja miten sitä kannattaa kouluttaa niin, että siitä tulee luottavainen ja kevyillä avuilla toimiva.

Saat kokeilla kouluttamista itsekin!

su 5.6. klo 10-13: Luottamus & luoksetulo (enää 2 paikkaa vapaana!)
50 e (sis. ALV)

Miten luot ja ylläpidät luottamuksen itsesi ja hevosen välille?
Miten saat hevosen antamaan kiinni tarhasta ja laitumelta?
Miten opetat hevoselle toimivan luoksetulon ja yleistät sitä?
Miten toimit jos hevonen karkaa?
Entä jos näet väärässä paikassa vapaana olevia, vieraita hevosia?

Keskustelemme ensin periaatteista ja sitten harjoittelemme käytännössä.

pe 17.6. klo 10-13: Rohkeampi hevonen
50 e (sis. ALV)

Hevonen on saaliseläin, joka säikähtää helposti. Lisäksi hevosella on hyvä muisti ja se muistaa pitkään. Miksi hevoset pelkäävät yksin maastoon menemistä, maneesin nurkkaa tai kengittäjää? Miten voin opettaa hevosia suhtautumaan rohkeammin eri asioihin?

Käytäntöpainoitteinen harjoittelupäivä jossa opit siedättämisen ja vastaehdollistamisen periaatteet.

su 19.6. klo 10-13: Hevosen motivoiminen: Nuoren hevosen totuttaminen varusteisiin
50 e (sis. ALV)

Hevosharrastus voi olla hevosellekin miellyttävää ja palkitsemalla hevosta saat kevyesti ja mielellään töitä tekevän kumppanin. Sinun ei tarvitse muuttaa kaikkea: yleensä pienelläkin positiivisella lisällä hevosen asenne työntekoon muuttuu paljonkin. Harjoittelemme käytännössä ja opit, miten voit käyttää ruokapalkintoja turvallisesti.

Päivän teemana on kouluttamattoman hevosen totuttaminen varusteisiin.

ma 20.6. klo 17-19: Hevosen lastaus I: Miten opetan hevosen menemään traileriin? (Enää 3 paikkaa vapaana!)
30 e (sis. ALV)

Hevoselle traileriin meno ja kuljetettavana oleminen on lajityypillisesti vaikeaa. On kuitenkin aivan mahdollista opettaa hevonen itse haluamaan traileriin. Miten? Sitä harjoitellaan tällä kurssilla, joka jatkuu heinä- ja elokuussa.

Tämän kursssin pohjana on hyvä olla joko Hevosen kouluttaminen käytännössä -lyhytkurssi tai vastaavat tiedot kouluttamisen ja oppimisen periaatteista. Jos tiedät, mikä on positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen, positiivinen ja negatiivinen rankaisu, vastaehdollistaminen ja yleistäminen, tervetuloa suoraan lastauskurssille!

to 23.6. klo 17-19 Hevosen lastaus II: Vaikeutetaan ja yleistetään!
30 e (sis. ALV)

Pidemmälle lastauskoulutuksessaan ehtineiden hevosten kanssa harjoittelemme tehtävän vaikeuttamista ja yleistämistä. Miten saat hevosen menemään kyytiin myös kisoissa tai klinikalla?

Mitä meillä on?

Tilamme on Pohjois-Sipoossa keskellä kauneinta maalaismaisemaa. Meillä on eri-ikäisiä ja koulutustasoltaan erilaisia hevosia, joilla saat harjoitella kouluttamista. Otamme hevosen lajityypillisen käyttäytymisen huomioon kaikessa tekemisessämme. Meillä ei ole maneesia joten varauduthan tullessasi sopivin vaattein ulkona harjoittelemiselle. Jos käyt muilla talleilla, vaihda toiset ulkovaatteet ja kengät ennen meille tuloa tautien leviämisen estämiseksi. Kurssin järjestäjä ei vakuuta osallistujia, suosittelemme tapaturmavakuutuksen ottamista ennen paikalle tuloa.

Täällä ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä eikä hankalia hevosia. Täällä jokaisella on oikeus harjoitella rauhassa, vaikkei vielä osaisi. Meille ovat kaikki tervetulleita: niin ammattilaiset kuin aloittelevat ja kaikki siltä väliltä. Olet yhtä oikeassa oli tavoitteesi sitten rento yhdessäolo hevosen kanssa tai korkealla tasolla kilpaileminen.

Kiinnostaako yksityisopetus tai kurssipäivä omalle porukalle? Hinnat yksityistunnille 65 e/h ja kurssipäivä 620 e (sis. ALV). Ota yhteyttä mitallberg@gmail.com ja 050-520 3598.

kuuranmaenkesakuu

Luottamus & luoksetulo Sipoossa 5.6.2016

cropped-bannerii.jpg

Jokainen hevonen saattaa elämänsä aikana joutua väärälle puolelle aitaa ja siihen kannattaa varautua etukäteen.

Luottamus & luoksetulopäivä Sipoossa su 5.6.2016 klo 10-13. Ilmoittautumiset osoitteeseen mitallberg@gmail.com tai tekstarilla numeroon 050-5203598. Hinta 50 e (sis. ALV) sisältää keskustelunomaisen teoriaosuuden, käytännön harjoittelun hevosillamme ja kirjalliset harjoitteluohjeet.

Kurssille osallistuminen ei vaadi ennakkotaitoja. Riittää, että olet kiinnostunut hevosista. Voit olla aloittelija, harrastaja tai ammattilainen, kaikki ovat tervetulleita meille.

Etkö pääse paikalle, mutta aihe kiinnostaa? Järjestä kurssi omalla alueellasi! Kurssin hinta 620 e (sis. ALV) + matkakulut.