Mutaiset tarhat korjataan nyt!

Uusinta kolmen vuoden takaa, koska nyt on se aika!

Minna Tallberg

Joka syksy alkaa sama valitusvirsi. ”Hevoseni tarha on mutainen, mitä tehdä?” ”Naapurin ponit polvia myöten mudassa, teenkö eläinsuojeluilmoituksen?” ”Mitä tarhanpohjan kunnostus maksaa ja miten se tehdään?” Viimeiseen kysymykseen sitten maaurakoitsija osaa vastata, että koko tarha uusitaan tietenkin ja niin, että ensin kuoritaan kaivinkoneella mutainen pintamaa pois, vähintään 30 cm, tehdään kallistukset, laitetaan suodatinkangas, salaojaputket, salaojasorat, tuodaan mursketta ja sitten jyrätään ja sitten pintahiekkaa sellaiset 15 cm. Voi olla, että unohdin välistä jonkun vaiheen. Tavanomaisen noin 800 neliömetrin kokoisen (20 x 40 m) tarhan pohjan uudistaminen maksaa sitten vähintään kymmenen tuhatta euroa (puhdas arvio, saatte korjata jos haluatte).

BZZZ! Wrong! Ei maksa viittäkään tonnia, että hevosellasi on ensi syksynä paremmat ja kuivemmat oltavat. Se vaatii vain kahta asiaa: a) maalaisjärkeä b) nopeaa toimintaa. Jos alat parantamaan jo mutaantunutta tarhaa syksyn sateiden jälkeen todettuasi, että kyllä, hevosesi seisoo tänäkin vuonna mudassa polviaan myöten, se on mieletön urakka. Jos taas pystyt tekemään työt…

View original post 381 more words

Hevosen kipu

This blog is also available in English at https://tallbergminna.wordpress.com/2016/08/10/the-horse-in-pain/

Anna Kilpeläinen kirjoitti hienon blogitekstin kuolaintuntumasta ja hevosen suusta, suosittelen kaikkia, jotka joskus seuraavat tai harrastavat hevosia lukemaan sen. Hevosen suusta vielä sen verran, että hevoselle normaalia on se, että sen suu on rennosti kiinni. Hevosen suu on auki silloin kun se syö, puree leikillään tai tosissaan, hirnuu, haukottelee, rapsuttaa itseään tai kaveria tai kun varsa ”naksuttelee” eli liikuttaa leukojaan joutuessaan liian lähelle vanhempaa hevosta. Ravatessaan tai laukatessaan hevonen ei pidä suutaan auki, ellei se nyt satu silloin juuri hirnumaan samalla. Jos hevosen suu on auki ratsastaessa tai ajaessa, se yrittää todennäköisesti helpottaa oloaan jotenkin eli vältellä kipua. Siitä ei enempää, Anna kirjoitti siitä jo paljon paremmin kuin mitä minä osaisin.

Annan blogissa on tämä sama kuva ja se on mielestäni todella valaiseva otos.
Mitä sinä näet kuvassa?

2009_03_21_6094

Hevosten ilmeistä on onneksi tullut jo muutamia ihan hyviä tutkimuksia ja jokainen voi halutessaan oppia siitä lisää. Mitä sinä näit yllä olevassa kuvassa?

Voin kertoa, mitä minä näin.

Kipua. Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin tuskaa. Tässä tapauksessa ihmisen kädellä ohjan toisessa päässä ei kuvanottohetkellä ole moittimista: ohja näyttää olevan todella miellyttävän kevyellä tuntumalla. Silti hevosen ilme kertoo tuskasta. Mistä sen näkee? Ainakin näistä:

  • hevosen korvien asento
  • hevosen silmien ympärys
  • hevosen silmän ilme (tai tässä tapauksessa ilmeettömyys)
  • hevosen koko lihaksiston jännittyneisyys

Kuvan hevonen voi toki olla kipeä muualtakin ja muista syistä mutta se, minkä jokaisen hevosharrastajan pitäisi tunnistaa kivun aiheuttajaksi, on suitsien sopimattomuus. Näyttää siltä, kuin kuvan hevoselle olisi sovitettu pari kokoa liian pienet suitset kauttaltaan.

Niskahihna on lähes kaivautunut hevosen korvanjuureen ja otsahihna on aivan liian lyhyt ja siksi asettuu liian korkealle, jättäen korvanjuuren puristuksiin. Turpahihnakin on liian pieni ja siksi sen niskahihna painaa hevosen silmän yläpuolella olevaa luuta. Leukahihnakin on aivan liian kireä – silloinkin, kun hevosen pää lähestyy luotiviivaa, leukahihnassa kuuluu olla hieman löysää. Sitä pitää siis kiinnittäessä jättää todella löysäksi. Sekä ylä- että alaturpahihna on liian kireällä, yläturpahihna painaa todennäköisesti hevosen poskia sen hampaita vasten. Alaturpahihna taas on niin kireä, ettei hevonen pysty avaamaan suutaan yhtään ja se jopa painaa hevosen huulet litteäksi kulkiessaan suun yli.

Kipu näkyy silmistä

Pahoittelen tätä ankeaa kuvaa, mutta kipuilmeen tunnistaminen kuuluu jokaisen hevosihmisen perustietämykseen.

IMG_8758

Kipuilme. Korvat, silmät, verisuonet, silmienympärykset. Hevonen ei pysty vaikuttamaan ilmeeseensä sillä tavalla kuin käytökseensä, siksi ilme on todella hyvä tapa havaita kipu. Tämä hevonen syö kuvassa ensimmäistä kipulääkeannostaan. Muutaman päivän päästä tätä hevosta ei enää ollut.

Linkit kipututkimuksiin:

An Equine Pain Face (PDF)

Horse Grimace Scale

Tulossa on käsittääkseni myös tutkimus hevosen pelkoilmeestä.

 

Hevosen muisti

Kun sain aikanaan oppia kouluttamaan eläimiä ja erityisesti hevosia huomasin käytännössä, että hevosten pitkäkestoinen muisti on todella erinomainen. Kaikkihan sen tietävät, sanonta ”hevosen muisti” on tuttu monella kielellä, kuten norsunkin. Kuitenkin olen kuullut aina välillä myös, että hevosia (varsinkin nuoria hevosia) tulee käsitellä joka päivä. Niitä ei missään tapauksessa saa jättää pihattoon vain olemaan. Siellä ne villiintyvät eikä hoitotoimenpiteet enää suju.

Mikähän tässä sitten on totuus? Eihän se villiintyminenkään ole mitenkään tuulesta temmattu juttu vaan ihan käytännössä monella hevosella osoitettua. Tässä hypoteesini:

Jos hevoselle opetetaan joku asia niin, että se oikeasti osaa sen, opittu pysyy hevosen muistissa. Vaikka hevosta – nuortakaan, kunhan taluttaminen on opetettu ja yleistetty – ei esimerkiksi talutettaisi puoleen vuoteen, se kulkee talutettuna ihan hyvin. Tai vaikka varsan kavioita ei nostettaisi kuin kerran parissa kuukaudessa, se nostaa niitä ja pitää niitä ylhäällä aivan yhtä hyvin kuin edelliskerralla. Olen jo tämän kokenut käytännössä jo useamman varsan ja nuoren hevosen kanssa, kuten aikuistenkin hevosten. Equine Research Foundationin tutkimustyö tukee myös tätä käsitystä hevosen muistista.

Tämän jutun mukaan kaksi hevosta muistivat täydellisesti 7 ja 10 vuotta sitten opetettuja tehtäviä, vaikkei niitä oltu sillä välin pyydetty kertaakaan suorittamaan niitä.

Jos hevonen osaa jonkun asian, eli hevonen tekee asian mielellään kevyestä pyynnöstä, myös vaikka sillä olisi vapaus poistua, se osaa asian ja opittu pysyy muistissa.

Miksei se sitten tunnu muistavan?

Jos taas hevosen käsittely perustuu siihen, että hevosta estetään poistumasta tilanteesta – vaikkakin ihan nätisti asteittain totuttamalla ja hyvin käytetyllä paineella ja sen poistolla saati sitten sillä, että hevosta rankaistaan juoksuttamalla tms. jollei se anna kiinni – niin voi tuntua siltä, ettei hevonen pitemmän tauon jälkeen ”muista” kunnolla. Siksi sitä pitää säännöllisesti käsitellä, että ”opetettu” pysyy muistissa. Mutta mitä hevonen on silloin unohtanut, vai onko unohtanut ollenkaan?

Jos hevonen on oppinut eri tilanteissa lähinnä sen, ettei sen kannata edes yrittää päästää pois, sitä täytyykin säännöllisesti muistuttaa asiasta. Muuten sen lajityypilliset ominaisuudet tulevat pintaan tauon aikana ja se yrittää jälleen aktiivisesti päästä tukalasta tilanteesta.

Tämä voikin selittää sen, miksi osa ihmisistä aikanaan innostuivat varsojen ns. imprint trainingista, sillä ainoa (jonkun mielestä) myönteinen tulos, mikä on tutkitusti  joillain IT-varsoilla osoitettu, että ne saattavat pyrkiä vähemmän pakoon 3 kk ikäisinä, kun niiden jalkoja käsitellään. Niitä voi siis pelottaa tai huolestuttaa yhtä paljon, vain ilmenemistapa voi ehkä muuttua.

Imprint Trainingia ei kuitenkaan voi suositella tehtävän millekään varsalle: tämän tutkimuksen mukaan syntymän jälkeinen käsittely vaikutti merkittävästi ja negatiivisesti varsan käyttäytymiseen vielä vuoden ikäisenäkin. Nimenomaan siihen, miten varsat käyttäytyivät ollessaan vapaalla muiden hevosten seurassa. Varsoja voi kuitenkin opettaa pitämään jalkojensa käsittelystä ihan vartissa tai alle silloin, kun ne ovat hieman vanhempia – emän ja varsan suhteen kehittyminen voi sen sijaan häiriintyä pysyvästi jos varsaa käsitellään IT:n tyyliin vastasyntyneenä.

”Kierre” on siis helposti valmis: hevosta on pakko käsitellä usein, ettei se yritä paeta. Pakenemisella en siis tarkoita karkuun juoksemista vaan esimerkiksi sitä, että hevonen välttelee kiinniottoa, ei halua pitää jalkoja ylhäällä tai ei tunnu muistavan, miten kulkea talutettuna kun sitä viedään pois muiden hevosten luota.

Hevonen voi siis oppia pitämään jalkoja ylhäällä kengityksessä silläkin, että kengittäjä aina pitää kiinni jalasta, jos hevonen yrittää laittaa sitä alas, ja päästää sitten jalan alas, kun jalka on paikallaan. Useimmat hevoset oppivat silläkin tavalla, ettei jalan heiluttaminen kannata, sillä se ei auta. Mutta tunne kengitystä kohtaan on tuskin muuttunut yhtään myönteisemmäksi, vaikkei jalka heiluisikaan. Hevosen halu päästä tilanteesta eroon on todennäköisesti yhä sama. Silloin jalannostokaan ei tunnu säilyvän, ellei sitä toista säännöllisesti.

(Kyllä, jalkoja pitää nostella muista syistä, mutta tässä puhun vain opitun käytöksen pysymisestä samanlaisena ja satuin ottamaan jalannoston esimerkiksi, koska se on hevoselle lajityypillisesti vaikea asia, enkä jaksa enää vaihtaa esimerkkiä… Traileriin meno olisi toinen hyvä esimerkki: jos hevosta on vain opetettu menemään traileriin välttääkseen rankaisun sen ulkopuolella, se usein ei tauon jälkeen menekään sinne eli koulutustulos ei ole pysyvä. Lastautuminen on hevoselle myös lajityypillisesti vaikea asia.)

Suuria pelkoja oppineet hevoset tai sellaiset, jotka jostain fyysisestä vaivasta johtuen eivät pysty suorittamaan jotain tehtävää ovat sitten asia erikseen. Kunnolla pelästyneiden hevosten uudelleen kouluttaminen vaatii usein satoja tai tuhansia toistoja enemmän kuin jos sama asia opetetaan ensi kertaa järkevästi.

Miten opetan hevoselle asioita niin, että ne pysyvät toimivina?

Jos sinä, kuten minä, päädytkin siihen, että hevonen osaa asioita vasta, kun opetettu pysyy tauosta huolimatta, miten sitten opetat hevoselle pysyvästi asioita? Kokemukseni mukaan riittää useimmiten, sen edellä mainitun asteittain etenemisen lisäksi, että asiaan on liitetty koulutusvaiheessa jokin hevoselle myönteinen asia ja siitä on riittävästi toistoja.

Jos pikkuvarsaa rapsuttaa aina, kun sen jalkaa pidetään ylhäällä ja lopetetaan rapsutus, kun se laskee jalkaa alas, itsessään lajityypillisesti vaikeaan tehtävään (=joku muu eläin roikkuu saaliseläimen jalassa) yhdistyy opittu myönteinen tunnetila (=kun jalka on sen toisen eläimen otteessa, tuntuu ihanalta) ja tämä tuntuu edesauttavan sitä todellista oppimista.

IMG_0881dNuori hevonen saa rapsutuksia, kun se on tarhan ulkopuolella erossa muista hevosista.

Sitten kun hevonen on oppinut uuden asian voidaan mielestäni kyllä edellyttää, että se myös tekee sen. Eli jalan ylhäälläpitämisesimerkissä hevonen ei saakaan enää laskea jalkansa aina, kun se haluaa vaan jalka laitetaan alas vasta, kun se on kevyesti hevosen itsensä kannattelema ja paikallaan. Tämä ei tunnu vaikuttavan haittaavasti hevosen käsitykseen jalan ylhäällä pitämisestä, koska hevonen jo osaa sen.

Miksi tällä asialla on niin paljon väliä? Eikö se riitä, että hevosen saa kengitettyä? Kysy keneltä kengittäjältä vain, kuinka usein he joutuvat kengittämään hevosta, joka ei oikein osaa nostaa jalkoja pyynnöstä ja pitää niitä ylhäällä, kunnes kengittäjä laskee jalan alas. Ja kysy, mitä kengittäjän selkä tykkää, jos hevonen heiluttaa jalkaa edes vähän.

Hevonen, joka oikeasti osaa asian, on luottavainen ja turvallisempi kengittäjällekin. Se ei riuhdo jalkaa pois kesken kengityksen, se ei tallo kengittäjän varpaille eikä se potkaise kengittäjää. Tätä luottamusta voidaan yleistää koskemaan lähestulkoon kaikkea hevosten kanssa tekemistä jolloin hevosharrastuksesta tulee sekä hevoselle että ihmiselle miellyttävämpää ja ratkaisevasti turvallisempaa.

Mistä tiedät, mitä mieltä hevonen on kouluttamisesta?

Kysymys tuli opiskelijalta, joka oli täällä harjoittelemassa hevosten kouluttamista käytännössä. Erinomainen kysymys: ellei hevoselta ole viety ilmeitä myöten (=opittu avuttomuus) mahdollisuus osoittaa, mitä mieltä se on kouluttamisesta, se näyttää eri syistä erilaiselta koulutuksen ajan. Sillä ei siis ole korvat hörössä tauotta (no, edesmennyt kylmäveritammamme oli kyllä sellainen, koska sillä oli jo aika vankka oppimishistoria) vaan pelkästä korvien asennosta ei voi päätellä sitä, pitääkö se koulutuksesta.

Vastasin, että katsomalla, missä hevonen on. Jos sillä on mahdollisuus valita, onko se lähellä ihmistä vai kaukana siitä? Tuleeko se portille vastaan, kun ihminen tulee näköpiiriin vai pitääkö sitä hakea? Hevonen, joka pitää ihmisharrastuksesta, on lähellä. (Meidän hevoset haluaisivat usein olla vähän turhankin lähellä, mistä syystä kurssilaiset joutuvat harjoittelemaan eri tapoja saada hevosta kauemmas ennen kuin aloittavat varsinaisen kouluttamisen. Hevosethan eivät yleistä kovin hyvin ja siinä, missä omat hevoseni kyllä ovat oppineet pysymään minusta hieman kauempana ne eivät tunnu lannistuvan niin, etteivätkö yrittäisi päästä muiden ihmisten lähelle. Ongelmansa kullakin – tämä on mielestäni parempi kuin se, että hevosia pitäisi jotenkin pyydystää.)

Kyllähän hevosta pystyy myös kouluttamaan olemaan ihmisen lähellä silläkin, että se joutuu juoksemaan aina, kun se menee kauemmaksi. Sama asia se ei kuitenkaan ole. Ei ihmiselle, koska rankaisu on ihmisellekin epämiellyttävä asia, vaikka olisi tekijänä. Eikä totisesti hevosellekaan.

missaovat
Niin lähellä, kuin pääsevät.

 

Hej du hästmänniska! Det är inget fel på dej!

Jag får rätt ofta frågan vad jag tycker om konceptet ledarskap när vi har med hästar att göra. Jag brukar svara att ”Oftast är det ju någon som bestämmer vad vi gör och jag tycker oftast att det är bra att det är människan som gör det. Annars är det snart hästen som gör något självmant.”

Det betyder dock inte att jag tror att hästen ser mig som en annan häst eller att jag över huvud taget tänker på om den ser mig som en ledare eller inte. Människan har alltid ansvaret när vi gör något med hästar och vill vi att hästen ska följa oss så är det vi som ska ordna det hela så att hästen inte hamnar i för svåra situationer. Skulle du själv följa någon som gör saker där du hamnar i trångmål? Sätta dej i din kompis bil om och om igen om hon eller han gång på gång kör i diket? Nej, jag tänkte väl det. Begär då inte att din häst ska göra det, utan lär hästen att det är tryggt att följa dig.

Det jag protesterar mot är tankegången som finns här och där, om att det är dej det är fel på om din häst inte följer dej vart som helst utan att tveka. In i transporten, ensam ut i skogen, ensam i ridhuset. Då är du en dålig ledare (=människa) eller hästen är en uppstickare som ifrågasätter ditt ledarskap. Nej! Hästen är ett djur som har samlat sina egna erfarenheter sedan han/hon föddes, som lär sig saker hela tiden och som nästan inte glömmer någonting alls. Det är inget fel på dej om din häst inte går rakt in i transporten!

last_r_1
Herr 8 månader (PRE/lusitano) lasttränar för första gången. Mamman står utanför bilden.

Hästen är ett djur som känner sig tryggast när den kan se långt åt alla håll. Den känner sig tryggast i sällskap av andra hästar. Den undviker att stiga på ostadiga underlag. Den undviker att gå in i trånga utrymmen. Den går gärna lite fortare genom smala portar eller dörröppningar. Den väljer sällan eller aldrig att vara ensam. Under evolutionens gång har det alldeles tydligt varit en sällsynt dålig idé att gå in i ett trångt utrymme ensam och stanna där. De hästarna som provade på det blev tydligen uppätna innan de nådde fullvuxen ålder.

Låter något av det här bekant när vi talar om hästtransporter?

Just det. Att gå in i en transport och bli kvar där ensam är bland det svåraste en häst någonsin behöver göra. Det är helt enkelt något som är helt främmande för hästen som djurart. Det betyder inte att det skulle vara omöjligt att lära hästen – tvärtom. En rätt utförd lastträning där hästen gradvis tränas att självmant och lugnt gå in i transporten och stanna kvar där gör bara gott för människans och hästens förhållande. Och det är klart att om du gång på gång försöker tvinga in hästen i transporten utan att träna först så är du inte någon att lita på.

lastaus_r_2

De flesta hästar går nog in i transporten de första gångerna av ren nyfikenhet och för att de är vana att följa människan hit och dit. Sedan lär de sig vad som följer sedan. Transporten stängs, golvet börjar röra på sig och luften blir sämre. Det finns egentligen inget sätt att göra själva resan neutral för hästen: den är alltid obehaglig. Då beror det till stor del på hästen som individ hur den reagerar. En del vänjer sig. En del lär sig att undvika att gå in i transporten. Det betyder inte att hästen är dum eller elak. Tvärtom: de är de smartare individerna som lär sig fortast. Det som är positivt är förstås att de lär sig lika snabbt att göra rätt ur människans synvinkel. Men alla hästar lär sig snabbt.

lastaus_r_001
Morsan blev avundsjuk. Vill du se hur hon lastar sig så finns hon här: https://www.youtube.com/watch?v=INPEK1JvErQ

Det som människan – hästägare, medryttare, ridskoleelev, uppfödare, ridlärare eller vad du nu än är – måste göra är träna. Lastträning som jag ser det betyder att du lär hästen att vilja gå in i transporten och utnyttjar gradvis desensibilisering för att vänja den vid alla de sakerna som hör till transporten och att bli transporterad. Och sedan tränar du! Också och i synnerhet tränar du på att hästen går in men inte behöver åka någonstans. Annars kan alla hästar lära sig att undvika transporten.

Men det har inte med dej som person att göra. Inget att göra med ditt ledarskap. Det är inget fel på dej.

Kesäkuun lyhytkurssit Sipoossa

Kesäkuun 2016 lyhytkurssit Sipoossa:

to 2.6. klo 17-19: Hevosen kouluttaminen käytännössä ***KURSSI ON TÄYNNÄ***
30 e (sis. ALV)

Opetatpa hevoselle vaikka ratsastajan kantamista, jalkojen nostamista tai traileriin menemistä, periaatteet ovat aina samat. Vaikka harrastaisit ratsastusta kerran viikossa ratsastuskoulussa, koulutat hevosta silloinkin!

Tämä parituntinen koulutuskerta antaa sinulle tiiviin tietopaketin siitä, miten hevonen oppii ja miten sitä kannattaa kouluttaa niin, että siitä tulee luottavainen ja kevyillä avuilla toimiva.

Saat kokeilla kouluttamista itsekin!

su 5.6. klo 10-13: Luottamus & luoksetulo (enää 2 paikkaa vapaana!)
50 e (sis. ALV)

Miten luot ja ylläpidät luottamuksen itsesi ja hevosen välille?
Miten saat hevosen antamaan kiinni tarhasta ja laitumelta?
Miten opetat hevoselle toimivan luoksetulon ja yleistät sitä?
Miten toimit jos hevonen karkaa?
Entä jos näet väärässä paikassa vapaana olevia, vieraita hevosia?

Keskustelemme ensin periaatteista ja sitten harjoittelemme käytännössä.

pe 17.6. klo 10-13: Rohkeampi hevonen
50 e (sis. ALV)

Hevonen on saaliseläin, joka säikähtää helposti. Lisäksi hevosella on hyvä muisti ja se muistaa pitkään. Miksi hevoset pelkäävät yksin maastoon menemistä, maneesin nurkkaa tai kengittäjää? Miten voin opettaa hevosia suhtautumaan rohkeammin eri asioihin?

Käytäntöpainoitteinen harjoittelupäivä jossa opit siedättämisen ja vastaehdollistamisen periaatteet.

su 19.6. klo 10-13: Hevosen motivoiminen: Nuoren hevosen totuttaminen varusteisiin
50 e (sis. ALV)

Hevosharrastus voi olla hevosellekin miellyttävää ja palkitsemalla hevosta saat kevyesti ja mielellään töitä tekevän kumppanin. Sinun ei tarvitse muuttaa kaikkea: yleensä pienelläkin positiivisella lisällä hevosen asenne työntekoon muuttuu paljonkin. Harjoittelemme käytännössä ja opit, miten voit käyttää ruokapalkintoja turvallisesti.

Päivän teemana on kouluttamattoman hevosen totuttaminen varusteisiin.

ma 20.6. klo 17-19: Hevosen lastaus I: Miten opetan hevosen menemään traileriin? (Enää 3 paikkaa vapaana!)
30 e (sis. ALV)

Hevoselle traileriin meno ja kuljetettavana oleminen on lajityypillisesti vaikeaa. On kuitenkin aivan mahdollista opettaa hevonen itse haluamaan traileriin. Miten? Sitä harjoitellaan tällä kurssilla, joka jatkuu heinä- ja elokuussa.

Tämän kursssin pohjana on hyvä olla joko Hevosen kouluttaminen käytännössä -lyhytkurssi tai vastaavat tiedot kouluttamisen ja oppimisen periaatteista. Jos tiedät, mikä on positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen, positiivinen ja negatiivinen rankaisu, vastaehdollistaminen ja yleistäminen, tervetuloa suoraan lastauskurssille!

to 23.6. klo 17-19 Hevosen lastaus II: Vaikeutetaan ja yleistetään!
30 e (sis. ALV)

Pidemmälle lastauskoulutuksessaan ehtineiden hevosten kanssa harjoittelemme tehtävän vaikeuttamista ja yleistämistä. Miten saat hevosen menemään kyytiin myös kisoissa tai klinikalla?

Mitä meillä on?

Tilamme on Pohjois-Sipoossa keskellä kauneinta maalaismaisemaa. Meillä on eri-ikäisiä ja koulutustasoltaan erilaisia hevosia, joilla saat harjoitella kouluttamista. Otamme hevosen lajityypillisen käyttäytymisen huomioon kaikessa tekemisessämme. Meillä ei ole maneesia joten varauduthan tullessasi sopivin vaattein ulkona harjoittelemiselle. Jos käyt muilla talleilla, vaihda toiset ulkovaatteet ja kengät ennen meille tuloa tautien leviämisen estämiseksi. Kurssin järjestäjä ei vakuuta osallistujia, suosittelemme tapaturmavakuutuksen ottamista ennen paikalle tuloa.

Täällä ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä eikä hankalia hevosia. Täällä jokaisella on oikeus harjoitella rauhassa, vaikkei vielä osaisi. Meille ovat kaikki tervetulleita: niin ammattilaiset kuin aloittelevat ja kaikki siltä väliltä. Olet yhtä oikeassa oli tavoitteesi sitten rento yhdessäolo hevosen kanssa tai korkealla tasolla kilpaileminen.

Kiinnostaako yksityisopetus tai kurssipäivä omalle porukalle? Hinnat yksityistunnille 65 e/h ja kurssipäivä 620 e (sis. ALV). Ota yhteyttä mitallberg@gmail.com ja 050-520 3598.

kuuranmaenkesakuu

Luottamus & luoksetulo Sipoossa 5.6.2016

cropped-bannerii.jpg

Jokainen hevonen saattaa elämänsä aikana joutua väärälle puolelle aitaa ja siihen kannattaa varautua etukäteen.

Luottamus & luoksetulopäivä Sipoossa su 5.6.2016 klo 10-13. Ilmoittautumiset osoitteeseen mitallberg@gmail.com tai tekstarilla numeroon 050-5203598. Hinta 50 e (sis. ALV) sisältää keskustelunomaisen teoriaosuuden, käytännön harjoittelun hevosillamme ja kirjalliset harjoitteluohjeet.

Kurssille osallistuminen ei vaadi ennakkotaitoja. Riittää, että olet kiinnostunut hevosista. Voit olla aloittelija, harrastaja tai ammattilainen, kaikki ovat tervetulleita meille.

Etkö pääse paikalle, mutta aihe kiinnostaa? Järjestä kurssi omalla alueellasi! Kurssin hinta 620 e (sis. ALV) + matkakulut.

Social kompetens

Det här är den första bloggtexten jag skriver på svenska. Hoppas Google Translator gör ett bra jobb med den om någon behöver översätta till finska.

Det här med svenskan började med en snäll och vänlig ridsportjournalist på Hippson som ringde upp. Vår ridklubb hade lämnat in en motion till Finlands Ryttarförbund om att uppdatera reglerna för betsling på dressyrtävlingar här i Finland nu när vetenskapen har gått framåt en bit och det är klart att obligatorisk kandarbetsling och nosgrimma kanske inte passar varje häst och att möjlighet att rida på bettlöst träns skulle vara en bra idé på dressyrtävlingar också.

Tuntuma

Bild: Dressyr går bra utan nosgrimma också. Kanske till och med bättre? Ryttaren till denna häst berättade att hon plockade bort nosgrimman en gång för att testa hur kontakten med hästens mun egentligen var och sedan satte hon bara aldrig tillbaka den.

Motionen väckte en del intresse internationellt också. Ämnet är på tapeten även i andra länder och motionen som till 99% skrevs av veterinär Mirjami Miettinen är ovanligt klar och tydlig och faktabaserad. [Motionen själv rullar förhoppningsvis vidare i FRF:s interna system, vi följer den med intresse. Den har diskuterats med distrikts- och landslagstränare, på FEI:s Sports Forum och den ska diskuteras på det nordiska mötet snart också.]

Så där stod jag mitt i vårsolen med telefonen i ena handen och hästen i andra handen och försökte ställa om mig till svenska igen. ”Hästens välmående. Välbefinnande? Välfärd?” Det gick stappligt. ”Vad sjutton heter ”tutkimus” på svenska? Research – nej, fel språk. Studie? Näe. Forskning. Bingo!” Journalisten var tålmodig ändå. Jag borde tala svenska lite mer. Eller skriva.

Social kompetens hos hästmänniska (mig)

Så satt jag sen där på förbundsstämman. Kom tidigt. Hittade en plats bredvid en bekant och satte mig där. Folk strömmade in i maklig takt. De flesta verkade känna varandra. Jag satt kvar och förde en inre monolog. ”Ska jag stiga upp? Gå runt och hälsa? Känner jag han/hon där så mycket att jag borde hälsa? Äsch, det är säkert klokast att sitta kvar.”

mbanner

Bild: För att utveckla social kompetens måste även föl få öva sig. Stoet på bilden är inte fölets mamma och sekunden efteråt fick fölet en klar signal om att han skulle flytta på sig.

Det hjälpte ju inte att en bekant berättade om sin kontakt med folk från en helt annan sport. ”De hälsar! Och ser glada ut! Också om det inte har gått något vidare för dem!” Vi hörde alla det som inte sades: hästfolk i Finland har ibland ett lite annat sätt att förhålla sig till omvärlden. Även jag, tydligen.

Jag var ju lite på defensiven också, vilket visade sig vara helt onödigt. Allt som sades om vår motion var positivt och den tycks faktiskt vara på väg vidare i systemet. Det som nämndes som svårigheter var också bra synpunkter, som till exempel vem som ska kolla hur spänd nosgrimman på hästen är. Vem får röra hästen under tävlingen? Tänk typ tyskt ekipage och holländsk steward på mästerskapsnivå… Jag tror att det enklaste sätt att lösa den frågan skulle vara om hästens skötare eller ryttare får mätstickan och själv mäter medan stewarden tittar på.

Social kompetens hos hästar

Eftersom jag är människa och tycker om att generalisera och dra paralleller även där de inte existerar så tog det ju inte länge innan jag började tänka på hästar. Hästar har olika social kompetens de med. Och precis som hos hästfolket så har det antagligen till stor del med uppväxten att göra.

_MG_3348
Bild: En normal mamma håller reda på sitt föl, men bara mamma och föl är ingen bra uppsättning.

Jag har börjat rida på ridskola i slutet på sjuttiotalet och så att säga vuxit upp i stallet. Dåförtiden gällde en sträng hierarki som antagligen nedärvts från det militära: på toppen låg ridläraren och på bottnen de yngsta hästskötarna. Nej förlåt, de som inte hade någon häst att vara hästskötare till. De yngsta ridskoleeleverna.

Så kravlade man sig upp i systemet, från yngsta ridskoleelev till nästa nivå. Det fanns olika parallella hierarkier och olika trappsteg att kravla upp på. Jag förstod aldrig riktigt hur det hela fungerade och kunde i söndags konstatera att jag fortfarande saknar social kompetens i vissa situationer.

Jag borde antagligen gå en kurs i hur man går fram, ser folk i ögonen, skakar hand, säger sitt namn och småpratar. Och en annan kurs i hur man tar emot positiv feedback (jag antar att feedback är svenska nu för tiden). Jag känner mig oftast som en guldfisk, med öppen mun och utan ord. En dag där folk säger vänliga saker till varandra och man får öva sig i att säga ”tack” utan att rodna och vrida på sig?

Man hör rätt ofta att finländare inte kan ge positiv feedback. Kanske, men det är jag rätt bra på, jag jobbar ju med att träna människor och hästar med hjälp av positiv förstärkning. Men det där med att ta emot beröm är fortfarande lite svårt.

_MG_1170
Bild: Alla hästar ska främst lära sig en sak: Att vara häst. Utan hästsällskap är det omöjligt.

Nåja, social kompetens skulle det handla om. Diskussionen om hästar ska stå i box och vara ute ensamma i sin personliga hage eller inte gå ut alls eller [hjälp, vad ska folk säga nu] kanske borde få gå på lösdrift i alla fall börjar så smått föras här och där. Jag tycker ju att de hästar som verkligen behöver stå på stall ska få göra det, de hästar som verkligen mår bättre av att stå stilla i många timmar i sträck och andas varm luft. Men ser vi på hästen som art är det ju troligt att de flesta hästar inte mår bra av varken social isolering eller att stå stilla länge.

Jag träffar en del så kallade problemhästar och en del av dem har också problem i sina sociala relationer till andra hästar. Det kan leda till hästhållningsproblem när sedan hästens eget beteende leder till att den hålls isolerad från all annan än visuell kontakt med andra hästar. Och eftersom hästar har en rad beteendebehov som inte försvinner därför att hästen hindras för att utföra dem så kan hästhållningen inverka väldigt mycket på om hästen utvecklar sig till en problemhäst eller inte.

Typexempel är en ung hingst eller valack som bor ensam i sin box och går ensam i sin hage. Ägaren kanske kontaktar mig för att hästen är omöjlig att borsta eller leda eftersom han nafsar eller bits. Hur man än vänder på saken är lek och socialt beteende något som unga hingstar och valacker behöver utöva. Att de bits är ofta ett uttryck för ett beteendebehov som inte får sitt utlopp där det ska.

2011_06_18_2654
Bild: Hingstföl leker mycket med mun och tänder.

Man kan lära dem att gå och stå perfekt men behovet att leka finns kvar och det hästen behöver är sociala kontakter med andra hästar: om ingenting annat är möjligt kan man till exempel bygga en bit trästaket i stället för elrep och låta två likasinnade hästar gå i hagarna bredvid varandra och leka över staketet.

Får hästen utlopp för sin energi och sitt lekbehov går träningen mycket lättare och både hästens och ägarens livskvalité förbättras. Det finns också ett etiskt aspekt: om hästen har ett beteendebehov som kan tillgodoses med små ändringar så är det inte rätt att bara träna bort det. Även om träningen i sig skulle vara positiv.

Vad händer med hästarna?

Varför finns det då socialt inkompetenta hästar? En orsak till problem kan vara att föl och unghästar inte har fått chansen att lära sig hur man lever tillsammans med andra hästar. Ibland hålls föl och sto åtskilda från andra hästar och om det kombineras med avvänjning direkt i en flock med bara blivande ettåringar så har fölet redan missat en del viktig inlärning i sitt unga liv. Enligt forskningsresultat är grupper med bara unghästar mer aggressiva än flockar där unghästarna har sällskap av vuxna hästar. Också i Przewalskiflockar inverkar flockens uppbyggnad på hur lugnt det är i den.

Ibland är det bara fråga om otur. Om ett nyfött föl är allvarligt sjukt och måste hanteras av människor under de första dagarna leder det ofta till att både sto och föl blir väldigt stressade och det har konsekvenser. I en fransk studie hanterades det nyfödda fölet under en timmes tid och konsekvenserna för fölets beteende var långt gående. De hanterade fölen var mindre självsäkra och mer aggressiva mot andra hästar jämfört med kontrollgruppen som inte hanterats efter födseln. Skillnaderna tycks tyvärr också vara bestående.

Social isolering kan vara en annan orsak till avvikande beteende hos hästen. Beteendebehovet blir större och större om hästen inte får uttryck för det. Har hästen hållits ensam i box och hage kan den bygga upp ett så stort socialt beteendebehov att om den sedan får en hästkompis blir den alldeles omöjlig att lämna kvar ensam i hagen eller rida ut på själv. Det är naturligt beteende men kan ju vara väldigt besvärligt för hästägare och stallpersonal. Lösningen är då inte att separera hästen från andra igen utan att genom gradvis träning lära hästen att hästkompisen alltid kommer tillbaka.

Ge ditt föl social kompetens

Några generella råd för att ge ditt föl och unghäst en bra social start i livet:

  • Låt fölet och stoet vara ostörda efter födseln. Övervaka och se att de har det bra men låt de klara det själv. Hjälp till exempel inte fölet att dia om det inte behövs. Det inverkar positivt både på stoets och fölets förhållande och fölets inställning till människor.
  • Låt fölet bekanta sig med andra hästar också. Socialt normala hästar i alla åldrar. Det viktigaste för ett föl är att lära sig hur man är häst. En del är medfött men mycket behöver träning.
  • Avvänj fölet så sent som möjligt och till en grupp där det finns lugna vuxna hästar också.

 

 

Jag är en finländsk hästtränare, fotograf och skribent som avlagt djurtränarexamen. Jag jobbar med hästar i alla åldrar, håller kurser och föreläsningar för hästvänner och är en av de som gjort föreläsningsturnén om hästens välbefinnande i samarbete med finska ryttarförbundet. Ettåringen på bilden hade blivit rädd för att bli infångad och jag håller på att lära det att själv komma fram och sätta huvudet i grimman. Här har vi kommit till fasen ”så länge grimman rör vid ditt huvud så krafsar jag dig”. Funkar bra med föl som kliar överallt!

riimu2

 

SRL:n kevätkokous ja ”kuolainesitys”

Kopsaan tämän Operantit Ratsastajat ry:n sivuilta:

Sääntömuutosesitys: SRL:n kevätkokous 24.4.2016

Kokouksessa SRL:n urheilujohtaja Aki Ylänne kävi ensin läpi, miten sääntömuutosprosessi toimii.

Ensin jäsenistö (kuten OpeRa tässä tapauksessa) tai joku muu taho esittää sääntömuutosehdotuksen. Sitten pyydetään lajikomitean ja/tai muun asiantuntijatahon lausunnot. Tämän jälkeen sääntövaliokunta tekee sääntömuutosesityksen. Lajisääntöjen tapauksessa (kuten OpeRan esityksessä on kyse) sääntömuutosesityksen vahvistaa SRL:n hallitus.

OpeRan sääntömuutosehdotuksesta Ylänne totesi, että se on hyvin valmisteltu esitys, joka on kilpailusääntöjen hengen mukainen. Esitys ei rajaa nykyisiä sääntöjä pois vaan antaa lisää mahdollisuuksia. Se on suuntaa antava eikä valmis sääntömuutosteksti (OpeRa lupasi toimittaa sääntövaliokunnalle valmiit ehdotukset sääntöjen muutosteksteiksi).

Tämänhetkinen tilanne on, että SRL:n hallitus on lähettänyt OpeRan esityksen eteenpäin lajikomiteoille lausuntoja varten ja eteenpäin myös sääntövaliokunnalle valmisteluun. Aiheesta on keskusteltu niin alue- ja maajoukkuevalmentajien sekä muiden asiantuntijoiden kanssa. Esityksestä on myös keskusteltu mm. FEI Sports Forumissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä esim. Pohjoismaiden ratsastajainliittojen kanssa.

Ylänne ja Fred Sundwall kertoivat, että esityksen vastaanotto on ollut pääosin oikein myönteinen. Muissakin maissa on samanlaista keskustelua. Käytännön haasteina koettiin esimerkiksi turpahihnan kireyden mittaaminen niin, etteivät hevoset häiriinny siitä ja katsastusluokkien suitsituksen yhdenmukaisuus kv. mestaruuskilpailujen kanssa.

Summa summarum: koska lajikohtaiset sääntömuutokset eivät ole yleisen kokouksen päätettävissä, niistä ei kevätkokouksessa äänestetty. Sääntömuutosehdotus etenee SRL:n sääntömuutosten tavanomaista tietä. Esitys on herättänyt runsaasti keskustelua ja huomiota niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja tämä on osoittanut, että hevosten hyvinvointi on entistä ajankohtaisempi ja vakavasti otettava aihe.

Kuolainesitykselle kansainvälistä huomiota

Operantit Ratsastajat ry:n tekemä sääntömuutosehdotus on nyt saanut kansainvälistäkin huomiota.

Ilmeisesti Hollannin kansalliset kouluratsastussäännöt ovatkin jo pitkälti yhteneväiset OpeRan esityksen kanssa, se siitä radikaalisuudesta ja uusista tuulista sitten…

http://www.topiberian.com/index.php/2013-08-27-14-59-08/news/dressage/88208:operant-riders-propone-seis-cambios-innovadores-a-favor-del-bienestar-de-los-caballos Top Iberian, espanjaksi.

http://blog.hannoveraner.dk/?page_id=2 Tanska.

http://www.horseandhound.co.uk/news/welfare-group-finland-changes-noseband-bit-spur-rules-532717 Brittilehti Horse & Hound on saanut kommentin Suomen Ratsastajainliitoltakin.

http://www.bitmagazine.nl/artikelen/6-nieuwe-regels-voor-verbeteren-paardenwelzijn-in-finland/57600/ (Hollantilaislehti vertaa esitystä Hollannin nykysääntöihin.)

http://www.equilife.no/equisport-hestesport-sprangridning-dressur/999-hestevelferd-finland (Norja)

http://www.eurodressage.com/equestrian/2016/04/11/operant-riders-propose-six-major-rule-changes-finnish-equestrian-federation-benefit-horse (Suurin kouluratsastussivusto Eurodressage)

http://www.st-georg.de/news/mehr-sport/finnischer-reiterverband-erhaelt-reglement-aenderungsvorschlaege-fuer-mehr-tierschutz/
(Saksalainen arvostettu hevosaikakauslehti Reiten St. Georg)

http://www.hippson.se/artikelarkivet/dressyr/vill-att-sporten-utgar-fran-hastens.htm
(Ruotsalainen Hippson)

Todella mielenkiintoista, että aihe on kiinnostava muillekin maille. Ruotsissahan pari muutoskohtaa on jo toteutettu: kankien käyttö on vapaaehtoista korkeammissakin kouluratsastusluokissa ja kannusten käyttö on vapaaehtoista kaikissa luokissa.

Tuntuma