Tänään on tasan viikko siitä, kun sain ensimmäiset kappaleet kirjasta, ja nyt siitä on ilmestynyt jo kaksi arvostelua. Ensimmäinen Maaseudun Tulevaisuudessa, toinen Hevosurheilussa. Kiitos! Näin kirjoittajana yksi vähän sellainen vaaniva tausta-ajatus on, että mitä jos ketään ei kiinnosta? On siis mahtavaa, että kiinnostusta on!
Tähän mennessä sanottua:
”Viikonlopun Hevoset-messuille ilmestyvän Toimiva lastaus -kirjan ensimmäinen painos vakuuttaa. Näin tämä homma onnistuu, ei se ole ydinfysiikkaa. Tallberg avaa sadalla sivulla ja kymmenillä kuvilla hevosen ajatukset, tunteet ja kokemukseen perustuvan käyttäytymisen, jotka traileriin lastautumiseen ja siinä matkustamiseen liittyvät. On hyvä ymmärtää, että lastauksessa on kyse kommunikaatiosta ja ahtaissa paikoissa hevosen ja ihmisen välinen kommunikaatio korostuu.” (MT)
”Tallbergin kirja olisi voinut ilmestyä jo aikoja sitten, mutta ehkä juuri tässä hetkessä ja ilmapiirissä sen arvo ymmärretään kirkkaammin kuin aiempina vuosikymmeninä olisi tapahtunut. Kirja auttaa osaltaan hevosihmisiä ymmärtämään ja käsittelemään hevosta tavalla, joka edistää sen hyvinvointia.” (MT)
”Ilman traileria käydyissä harjoituksissa on taas käytetty paljon mielikuvitusta: hevosta altistetaan erilaisille tiloille ja alustoille. Tallbergin mukaan monia hevosia vaivaa alustaherkkyys, joka on voinut herkistää lastauspelkoa entisestään. Myös monia hevosia pelottavaa lastaussillan sulkemista voi harjoitella ilman traileria. Harjoituksissa hyödynnetään muun muassa erilaisia levyjä, puomeja ja tolppia. Kaikissa harjoituksissa on tavoitteena, että hevonen oppisi suhtautumaan uusiin tilanteisiin ja harjoituksiin myönteisesti.” (HU)
Kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa päivässä ja toinen (kyllä, isompi) painos tulee painosta 19.4. Omasta verkkokaupastamme tilattuna saat kirjasi nopeimmin, muihin kirjakauppoihin se on kyllä tulossa! https://holvi.com/shop/kuuranmaen/section/kirjat/
Hei vaan ja anteeksi blogihiljaisuuteni, olen ollut aktiivisempi Facen ja Instan puolella viime aikoina. Nyt mainos, koska olen vihdoin ja viimein saanut valmiiksi oman Iisakinkirkkoni eli Toimiva lastaus -kirjan! Sivuja tuli sata, koko on sama 19×24 cm kuin Toimiva hevonen -kirjakin ja se on nyt myynnissä verkkokaupassamme: https://holvi.com/shop/kuuranmaen/section/kirjat/ Hinta on postitettuna 29,90 (sis. ALV) ja noudettuna meiltä, Hevoset-messuilta tai esimerkiksi luennoiltani 24,90 (sis. ALV).
Eikä tässä vielä kaikki, kuten mainoksessa sanottiin. Sain viimein aikaiseksi tilata uusintapainoksen Toimiva hevonen -kirjasta, josta on ilokseni tullut esimerkiksi oppilaitoksissa käytetty ja laajasti suositeltu. Senkin pitäisi tulla painosta 6.4. ja hinta on postitettuna 32,90 ja noudettuna 27,90 (juu ja sisältää ALV:n).
Toimivaa hevosta on saatavilla ruotsinkielisenä käännösversionakin nimellä Motiverad häst.
Siinäpä uutiseni, mitä sinulle kuuluu? Ai vitsi muuten, kerroin FB-päivityksessäni sekä ikävistä että hauskoista kuljetuskokemuksista ja tämä kansikuvahevonen Alma on yksi niistä hauskoista. Kun asuin vielä Espoossa hevosemme viettivät kesät Savossa, mahtavalla Natura-alue-laitumella. Ne siirtyivät sinne isolla hevosautolla. Otimme lastauksessa hevoset satunnaisjärjestyksessä autoon ja muut odottivat tarhassa, hevosia oli muistaakseni kuusi. Paitsi kun jäljellä oli kaksi hevosta, Alma ei enää odotellutkaan! Se hyppäsi portin yli ja laukkasi autoon kuin vanha tekijä. Hullu vanha tekijä… Nauratti ja naurattaa edelleen!
Pikku vinkki: Älä osta webinaaritallenteita verkkokaupastamme juuri nyt!
Tulossa on ilmaiswebinaari Hyvinvoiva hevonen – mitä se tarkoittaa? ja sen katsovalle tulee 25 prosentin alennuskoodi neljään webinaaritallenteeseen: Hevosen eleet, ilmeet ja tunteet, Onnistu ruokapalkintojen kanssa, Paine ja paineen poisto sekä Jalannosto ja kengityskoulutus. Normaalihinta 14,90 e/kpl.
Webinaarit löytyvät täältä: https://holvi.com/shop/sempatia/section/webinaarit/ jos haluat käydä katselemassa niitä etukäteen ja hyvinvointiwebinaari tulee piakkoin! Se on laajennettu ja päivitetty versio SRL:n Etelä-Suomen alueen vuonna 2021 tilaamasta ”Hyvinvoiva hevonen – vähemmän mediakohuja?” -webinaarista ja tänään ajankohtaisempi kuin koskaan.
Mutta älä siis vielä osta. Tallennan webinaarin tässä lähipäivinä.
Koska aihe on taas tapetilla, muokkasin tätä parin vuoden takaista kirjoitustani koskien kouluttamista. Olen edelleen hevosihmisenä ja myös ammattikouluttajana sitä mieltä, että kaikki jossain tietyssä ympäristössä toimivat koulutussovellukset ei voida siirtää sellaisenaan hevosalalle. Lyhyt perustelu on, että ensinnäkin hevonen on nopea, iso ja painava saaliseläin ja sitä viedään aitauksen ulkopuolelle – ainakin toivottavasti – eikä sitä voi useimmissa paikoissa pitää irti turvallisesti. Sekä sen itsensä että varsinkin ympäristön kannalta turvallisesti.
Vaikka käytän paljonkin hevosten palkitsemista koulutuksessa, en itse ole sitä mieltä, että pelkkä vapaa muokkaaminen tai käytösten nappaaminen ja niistä palkitseminen on aina hevosystävällisin tapa kouluttaa hevosta.
Ensinnäkin hevonen, joka tavoittelee palkkiota, on monelle ihmiselle pelottava. Kouluttajan tulee olla taitava, ettei hän vahingossa vahvista hevosessa esimerkiksi ihmistä kohti liikkumista, levotonta liikehdintää tai turhautumisesta johtuvaa luimistelua. Sitten sekään ei välttämättä ole hevosen ja ihmisen loppuelämän kannalta paras vaihtoehto, että turhautumisen pelossa ruokitaan hevosta suurin piirtein mistä tahansa asiasta koko ajan. Motivaatio on mahtava juttu, mutta sen säätäminen tehtävään sopivaksi ja ihmiselle turvalliseksi hevosen kokoisen eläimen kohdalla on oma taiteenlajinsa.
Toisekseen meillä on hevosia siksi, että aivan valtaosa niistä sopeutuu ennakoitavaan ja vältettävään kevyen paineen ja paineen poiston käyttöön hyvin eli ne liikkuvat siitä poispäin ihan pienellä kouluttamisella. Suurin osa hevosista sopeutuu myös tehtävän opittuaan hyvin siihen, että kevyt paine voimistuu, ellei opittua reaktiota tule, kunhan tämäkin on vältettävissä ja ennakoitavaa.
Olen tavannut poikkeuksia, hevosia jotka ahdistuvat tai kiihtyvät voimakkaasti keyvestäkin paineesta, mutta ne ovat tosiaan poikkeuksia. Luultavasti tällaiset yksilöt ovat pääosin päätyneet ihmisten ruuaksi jo muutamia tuhansia vuosia sitten.
Kolmanneksi aivan kevyt paine voi antaa hevoselle vihjeen, mihin suuntaan sen kannattaa hakeutua. Ihan puhdas vapaa muokkaaminen (free shaping englanniksi) toimii joissain tehtävissä nopeasti ja hyvin, mutta henkilökohtaisesti minulla on rajani siinä, miten paljon haluan hevosen arpovan itse, mihin suuntaan ja millä intensiteetillä sen nyt kannattaisi liikkua. Hevonen on kuitenkin sen 500 kiloa, paitsi nyt laidunkauden jälkeen 600.
Lisäksi tuntuu siltä, että osalle hevosista (lähes kaikki hevosethan ovat ns crossover-hevosia eli sellaisia, joita on ensin koulutettu paineella ja sitten ehkä myös palkinnoilla ja joskus jopa pääosin palkinnoilla) on turhauttavaa, jos niiden pitäisi aina itse kokeilemalla selvittää, mitä tehdä. Turhautuminen ei edistä oppimista, päinvastoin.
Kuvittelen siis aivan vapaata shapingia tällaiseksi keskusteluksi:
Joskus jaksaisin itse käydä keskustelua tällaisen tyypin kanssa, mutta aika useasti en.
Sitten olen päätynyt siihen, että jotta pelkästään palkitsemalla kouluttaminen toimisi (ja puhun nyt palkinnoista tarkoittaen juuri esimerkiksi ruokaa tai rapsutuksia, joita hevonen aidosti tavoittelisi, en mistään paineen poistosta) niin kouluttaminen vaatii toimiakseen hurjasti toistoja.
Ei siihen, että hevonen oppisi, se on nopeasti opetettu. Mutta siihen, että hevonen oppisi reaktionsa niin selkäytimestä tulevana, että se toimii ympäristön tapahtumista riippumattaa missä vaan paikassa. Silloin se, että on hevonen on oppinut paineen käytön järjestelmän hyvin voi olla henkeä pelastava asia.
Koska painetta voi tarpeen vaatiessa voimistaa, palkintoja ei kovinkaan paljon. Niitä voi parantaa, mutta vain johonkin asti. Jos hevonen jännittyy, jossain vaiheessa se ei syö. Sitä voi silti olla pakko saada jollain tapaa turvaan tai hoidettua.
Toinen juttu on se, että olen nähnyt aika paljon lähes pelkällä positiivisella vahvisteella hyvin (eli niillä tuhansilla toistoilla koulutettuja) koiria. Eri eläinlaji, mutta tuntuu, että lajista riippumatta samantapainen koulutustapa saa aikaan yllättävän samankaltaisia tuloksia. Koirapuolella yleistäminen voi tarkoittaa kaksikymmentä toistoa kahdessakymmenessä paikassa kahdenkymmenen eri häiriön alla. 8000 toistoa. Kuka tekee sitä käytännössä? Rehellisesti vastattuna?
Miksi kirjoitin tätä? Koska mitä enemmän positiivista vahvistetta käytetään, sitä enemmän ongelmiakin sen seurauksena näkyy ja sitä useammin törmään aivan käsittämättömän jyrkkiin tulkintoihin muunlaisesta kouluttamisesta. Tämä ei tarkoita, että positiivisessa vahvistamisessa olisi mitään vikaa. Kouluttajan taidoistahan se on pääosin kiinni, eikä kukaan voi olla heti hyvä. Positiivinen vahvistaminen parantaa hevosen hyvinvointia. Se on tehokas vahviste koulutuksessa.
Mutta siitä olen vahvasti eri mieltä siitä, että käytösten vapaa muokkaaminen ja positiivisen vahvisteen käyttö olisi aina se eettisin eli hevosystävällisin vaihtoehto.
Olen kyllä iloinen, että koin tarvetta kirjoittaa tätä. En olisi ikimaailmassa voinut uskoa vuonna 2001, että parinkymmenen vuoden päästä eläinten kouluttamisessa olisimme päässeet niin pitkälle, että olisi tarvetta vastata välillä vastaan tulevaan väittämään, että sekä vapaa muokkaus että palkitseminen on kaikissa asioissa paras ja ainoa eettinen koulutustapa. Vähänkö hienoa!
Oletko miettinyt, mikä on oppimisteoria ja miksi sillä on väliä hevosharrastuksessa? Oletko kuullut vahvisteista ja rankaisuista, yleistämisestä ja vahvistetiheydestä, siedättämisestä ja vastaehdollistamisesta, muttet ole kehdannut kysyä, mitä niillä tarkoitetaan ja mitä iloa niistä voi olla?
Haluaisitko oppia kouluttamaan hevosellesi hyödyllisiä taitoja, kuten lastausta tai parempaa apuihin reagoimista? Onko sinulla ollut ongelmia hevosen kanssa ja tarvitset työkaluja ongelman ratkomiseen? Tule kurssille Espoon Oittaalle, Cypis-tallille, kolmena sunnuntaina 27.8., 10.9. ja 17.9.2023 kello 18-20! Aloitamme kerhotilassa keskustelupainoitteisella luento-osuudella ja jatkamme käytännön demolla maneesissa.
Kenelle kurssi sopii? Kaikille hevosihmisille, ennakkotaitoja ei tarvita. Tämä kolmen koulutuskerran sarja antaa sinulle perustietoa oppimisesta ja työkaluja käytäntöön, jotta hevosharrastus olisi vielä hauskempaa! Kaikkea saa ja pitää kysyä: Tyhmiä kysymyksiä ei ole! Jollet kehtaa kysellä kurssilla tai et pääse paikan päälle se ei haittaa: Saat ennen kurssia sähköpostilla linkin nimettömään lomakkeeseen, jossa voit kirjoittaa kaikki sinua kiinnostavat asiat.
Huomaa, että voit osallistua vain ensimmäiselle kerralle, mutta toiselle ja kolmannelle pitää olla edeltävät luento-osuudet kuunneltuna. Jatkamme suoraan siitä, mihin edelliskerralla jäimme. Luento tulee katsottavaksi tallenteena, jollet pääse kaikkina kertoina paikalle, ei haittaa!
Aiheina mm:
Hevonen oppii koko elämänsä ajan, mutta miten ja miksi Oppimisen perusteet runsain käytännön esimerkein Järjestelmällinen kouluttaminen Perusterminologia tutuksi teoriassa ja käytännössä Kuinka nopeasti hevonen oppii ja milloin se osaa Millaisia tunteita hevosella on ja miten ne vaikuttavat Miten pystyt kouluttamaan hevosesta rohkeamman Miten oppiminen vaikuttaa ratsastuksessa
Kouluttajana toimii Minna Tallberg, hevosihminen jolla on eläintenkouluttajan ammatti- ja erikoisammattitutkinto (hevosten ongelmakäytöksen korjaaminen). Olen ollut tekemisissä hevosten kanssa lapsuudesta saakka ja kouluttanut hevosia ja hevosihmisiä työkseni parinkymmenen vuoden ajan. Vahvuutenani on modernin koulutustiedon tuominen toimivana hevosalalle ja hevoskulttuurin ymmärtäminen.
Itse asiassa pidän itse myös älyttömän paljon kuulaista, kirkkaista, viileistä syyspäivistä. Lokakuussa viime vuonna oli sellaista. Mutta toinen suosikkiaikani on nyt.
Eilen päästimme hevoset ja naudat (meillä on monta hevosta ja kolme lapinlehmää, ikihiehoja, lemmikkeinä kuten muutkin eläimemme) laitumelle. Tämä on yksi syy, miksi meillä on hevosia kotona. Se Riemu ja Ilo (poika ja emä) ja kaikki muutkin. Jos voittaisin lotossa tai kirjoittaisin Läckbergin kaltaisia menestyskirjoja, luin juuri että hän juhli 35 miljoonaa myytyä kirjaa, tekisin juuri samaa kuin nytkin. Se on etuoikeus se.
Mietin tuossa itseäni lapsena, kun kävelin pimeällä kotiin tallilta ilta toisensa jälkeen. Tallia ei enää ole, eikä tekemäni polku puron toisella puolella. Mutta minä olen, ja puro. Ja hevoset. Muistan hevoset aina parhaiten.
Iloista kevättä, kaverit ja tuntemattomat! Toivon, että se on meidän kaikkien paras kevät tähän mennessä.
Tartunpa sitten seuraavaan kuumaan perunaan eli eettisyyteen. Tervetuloa ihmettelemään aihetta kanssani! Omassa kuplassani olen viime aikoina aina välillä törmännyt erilaisiin väittämiin siitä, millainen hevosten kouluttaminen on ainoa eettinen tapa ja usein myös samalla vähän kritisoidaan – avoimesti tai rivien välistä – kaikkia, jotka toimivat toisin. Mutta mitä eettinen hevostelu edes on? Tai voiko sitä yksiselitteisesti määritellä?
Käytän tässä sanaa ”hevostelu” kuvaamaan kaikkea hevosten kanssa toimimista, sekä ammattilais- että harrastepohjalta tapahtuvaa.
”Ikävä kyllä etiikan luonne on lähempänä neuvottelua kuin tiedettä: jokaiseen eettisesti relevanttiin kysymykseen on tarjolla vaihtoehtoisia ratkaisuja ja erilaisia argumentteja. Käytännön päätös siitä, mitä tulisi tehdä, jotta toimisin oikein, edellyttää valitsemista, usein vieläpä eri tavalla huonojen vaihtoehtojen välillä, ilman varmaa tietoa seurauksista.”
”Mikäli eettisyys ymmärretään kanonisoiduksi Oikeiden Valintojen joukoksi, etiikasta tulee helposti moraalinvartijan lyömäase. Aina joku onnistuu osoittamaan älykkään kipakasti, yläviistosta, eettiset epäkohdat toisten toiminnassa. Yleensä tällainen kuitenkin nostattaa defensiivisiä reaktioita, ei hyvää yhteistoimintaa. Eettisyyttä voi edistää myös ilman ylemmyydentuntoa.”
Olennainen juttu lihavoituna yllä. Eettisyys on kuten hyvinvointi: Liukumo. Ei ole joko täydellisen eettistä ja täydellisen epäeettistä, kuten ei ole absoluuttista hyvinvointia tai pahoinvointiakaan. Tai siellä välissä on liukumo. Harmaasävyjä. Tärkeimpänä hevosen oma kokemus, ja siitä hevonen kertoo käyttäytymisellään.
Ongelmana ehdottomissa vaatimuksista ”eettisestä hevostelusta” on, että se asettaa riman todella korkealle. Niin korkealle, että sen yli voi olla mahdotonta päästä. Eettisyyttä on tärkeää pohtia, mutta koska itse valinnat ovat aina tilannesidonnaista ja riippuvat tarjolla olevista vaihtoehdoista, absoluuttista oikeaa ei vain ole. Mitä enemmän tietää, sitä paremmin tulee toimia. Muille sen riman voisi mielestäni laittaa sille ”riittävän hyvä eli ihan okei” -tasolle.
Käytännöllisempää voi olla arvioida toimintaa hevosen kokemuksen kautta ja tehdä niitä pieniä valintoja paremman suuntaan. Moni hevonen voisi heti paljon paremmin, jos se saisi enemmän mahdollisuuksia niihin kolmeen ähvään (Friends, Forage, Freedom) eli ystävällisten hevosten kanssa seurustelemiseen, korsirehun etsimiseen ja laiduntamiseen sekä vapaus liikkumiseen halutessaan. Siihen kun lisää mielenkiintoista tekemistä ja otetaan pelkoa, jännittymistä ja kipua pois korvaten niitä paremmalla kouluttamisella niin ollaan usein jo siinä ihan riittävän hyvässä. Mielestäni se voisi olla tavoite. Riittävän hyvä.
Sitten määritellään se riittävän hyvä. Sekin on epäilemättä jokaiselle ihmiselle ja hevoselle vähän erilainen asia. Siksipä tämä onkin niin mielenkiintoista!
Asiasta toiseen: Ratsastusseurallamme oli Tuire Kaimion koulutuspäivä toissapäivänä ja olipa taas mielenkiintoista! Erityisesti oli hauskaa käytännön demossa nähdä, miten se korkea kiihtymys ilman kielteistä tunnetilaa vaikuttaa hevoseen.
Kävi siis niin, että maneesiin tuli Ritva, joka on asunut 14 vuotta Oittaalla, ja Karma sekä Nakke, jotka ovat asuneet vuosia samassa laumassa Ritvan kanssa, kunnes kolme vuotta sitten muuttivat pois. Ritva tietenkin tunnisti ne ja kiihtyi nollasta sataan sekunnissa, hörisi, tepasteli jne. Käyttäytymisen perusteella stressitaso korkea, mutta tunnetila myönteinen. Se eustressi, muistattehan.
Hauskaa oli se, että kun tuli Ritvan vuoro esittää ratsastettuna hyvin tarkasti, miten erilaiset vahvistusaikataulut vaikuttavat liikkeen laatuun, se teki töitä täydellisen keskittyneesti ja rennosti. Vain palatakseen lopuksi hörisevään ihmetysmodeen (huomaa supertieteellinen termi) lopuksi, kun Kate tuli alas selästä ja työskentely loppui. Siinä näki mielestäni harvinaisen selkeästi sekä koulutuksen vaikutuksen mutta myös sen myönteisen stressin ero yleisemmin nähtyyn kielteiseen stressiin verrattuna: rentoutuminen tapahtui todella nopeasti.
Rakennan paraikaa uudenlaista koulutuskokonaisuutta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita hevosista ja niiden käyttäytymisestä, oppimisesta ja kouluttamisesta. Siirryn pääosin pois pitkistä webinaareista ja tulen tarjoamaan hyödyllisemmäksi kokemiani muutaman kuukauden pituisia, verkkokurssimaisempia kokonaisuuksia.
Mitä se tulee maksamaan?
Ensimmäinen taso: 149 e (sis. ALV 24%) Toinen taso: 149 e (sis. ALV 24%) Kolmas taso: 49 e/moduuli
Kurssin materiaalit ovat henkilökohtaisessa käytössäsi vuoden ajan ostosta. Tarjoamme maksujen välittäjän kautta mahdollisuutta myös osamaksuun.
Kiinnostuitko? Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ilmoittautumisohjeet toukokuun alussa! LINKKI
Hevoskoulu-työnimellä kulkeva kokonaisuus suuntautuu sekä harrastajille että ammattilaisille, mutta materiaali on kaikille sama. Tällä tavalla varmistumme siitä, että perusta on kaikilla osallistujilla vahva ja että jokainen voi sujuvasti jatkaa kolmannella tasolla suoraan omien kiinnostustensa aiheiden pariin.
Koulutuskokonaisuus käsittelee hevosta eläimenä ja ihmisen kumppanina, tavoitteena molemmille osapuolille mielekästä tekemistä ja hyvinvointia. Koulutusta voi kuvailla asiapitoiseksi ja ratkaisukeskeiseksi, ja sen perusta on tukevasti tutkitussa tiedossa ja toimivaksi todetuissa käytännön ohjeissa.
Jokaisen tason alaotsikon alla löytyy 8-12 lyhyttä, keskimäärin 10-15 minuutin mittaista videota, jonka lisäksi saat kuva- ja tekstimateriaalia aiheesta. Lisäksi tapaamme kerran kuussa livenä Teamsissa, jolloin keskustelemme vapaasti ja osallistujille avataan yksityinen ryhmä Facebookissa.
Tavoitteena on luoda myönteinen ja rento ilmapiiri, jossa jokaisella on vapaus kysellä ja saada vertaistukea. Pidän asioista keskustelemisesta ja minulta saa aina kysellä ja pyytää perusteluja.
Taso 1 ja 2 käydään järjestyksessä ja niiden suorittamisen jälkeen voi hankkia vapaavalintaisesti tason 3 moduuleja.
Ensimmäinen taso koostuu perustiedosta, jonka jokaisen hevosten kanssa tekemisissä olevan tulisi hallita. Ei ole väliä käytkö ratsastuskoulussa vai onko sinulla oma hevonen, harrastatko satunnaisesti, kerran viikossa vai monta tuntia päivittäin, kurssi sopii jokaiselle joka on kiinnostunut hevosista. Ennakkotaitoja tai -tietämystä ei vaadita.
Ensimmäinen taso:
Hevosen eleet ja ilmeet Hevosen normaali ja poikkeava käyttäytyminen Hevonen eläimenä ja yksilönä Hevosen kivun ja epämukavuuden tunnistaminen Hevosen käyttäytymistarpeet Hevosen hyvinvointi Hevosen oppiminen Hevosen kouluttaminen Hevosen tunteet Ratsastus + oppiminen
Kiinnostuitko? Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ilmoittautumisohjeet toukokuun alussa! LINKKI
Toinen taso:
Käyttäytymisen ja tunnetilojen muokkaaminen Terminologia ja tutkittu tieto Negatiivinen vahvisteen käyttö Positiivisen vahvisteen käyttö Siedättäminen ja vastaehdollistaminen Ongelmakäytöksen tunnistaminen ja hoito Nykyaikainen hevoskäsitys ja eettinen harrastaminen Kouluta hevosesta rohkeampi Lastauskouluttaminen ja kuljettaminen Lajityypillinen hevostenpito ja hevosryhmän käyttäytyminen
Kolmas taso (vapaavalintaisia kokonaisuuksia):
Varsasta tasapainoiseksi ja toimivaksi aikuiseksi Nuoren hevosen kehitys ja esikoulu Liberty eli vapaana työskentely Maastatyöskentelyn avulla notkeammaksi ja avuille Haluatko hevostenkouluttajaksi? Ammattimainen toiminta hevosalalla Kouluttamisen superkurssi 1 ja 2 Lastauskouluttajaksi Ongelmakäytöksen ratkaisu (ammattilaistaso) Traumatisoitujen hevosten kouluttaminen Temperamentti ja persooonallisuus
***TÄYDENTYY***
Kiinnostuitko? Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ilmoittautumisohjeet toukokuun alussa! LINKKI
Kouluttaja eli minä: Minna Tallberg, hevostenkouluttaja, eläintenkouluttajan ammatti- ja erikoisammattitutkinto (suuntautumisena hevosten ongelmakäytöksen hoito) Olen myös toimittaja, valokuvaaja ja kahden hevostietokirjan kirjoittaja. Toimiva hevonen – näin onnistut ilmestyi vuonna 2020 ja Toimiva lastaus tulee vuonna 2023.
Hevosharrastukseni alkoi ennen kouluikää ja olen työskennellyt vuosia ratsastukseen erikoistuneena freelance-toimittajana ja -valokuvaajana. Olen hoitanut Ratsastajainliiton viikonlopputiedotusta, oppinut hevosten kouluttamista Tuire Kaimion opissa ja keskittynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen ja kouluttamiseen.
Olen kasvattanut kymmenisen varsaa ja kouluttajana erikoistunut perusasioihin, joita jokaisen hevosen tulee osata. Myös vapaana työskentely (aina aidatulla alueella) on lähellä sydäntäni.
Teen myös konsulttityötä hevosiin liittyvissä asioissa, olen Suomen Ratsastajainliiton hevosen hyvinvointityöryhmän jäsen sekä Operantit Ratsastajat ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja.
Jos haluat tutustua ajatuksiini epävirallisemmin, teen yhdessä koirankouluttajakollega Miia Kantinkosken kanssa podcastia, joka löytyy Spotifysta: LINKKI
Jos haluat maistiaisen siitä, millaisesta tyypistä ja tiedosta on kyse, katso tämä! Se on tosin jo seitsemän vuotta vanha luento ja tiedän nykyään enemmän, mutta se oli ensimmäinen joka googlautui.
Kiinnostuitko? Ilmoita sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ilmoittautumisohjeet toukokuun alussa! LINKKI
Viikon päästä tiistaina eli 25.4. ja päivällä eli 11-12.30, koska moni hevosalan ihminen on iltatöissä: Terminologiatiistai ja keskustelua eettisestä hevostenkoulutuksesta!
Tuntuuko sinustakin, että nykyinen koulutuskeskustelu menee osittain ohi, kun termejä lentää ilmassa pingispallojen lailla? Haluaisitko keskustella avoimesti hevosten kouluttamisen nykysuuntauksista?
Mitä tarkoitetaan eettisellä kouluttamisella ja miten sitä voi toteuttaa hevosen käsittelyssä ja käytössä? Kuinka arvioida hevosen kokemusta esimerkiksi ratsastuksesta? Onko kaikki kouluttamismenetelmät yhtä hevosystävällisiä ja mistä hevosharrastaja voi tietää, millaisesta on kyse?
Mikä on totuttaminen ja mikä siedättäminen, primäärivahviste, ehdollinen vahviste, vastaehdollistaminen, yleistäminen, vahviste, heikenne, kriteeri, vahvistetiheys, ympäristöoppi, contrafreeloading, sheippaaminen, nappaaminen, latenssi, vahvisteaikataulu tai sammuttaminen?
Kiitos lukuisista onnitteluista Ratsastajainliiton hevosen hyvinvointityöryhmäpaikasta, olen tosi innoissani pestistä!
Kävin kuva-arkistoja läpi ja löysin näitä otoksia vuoden 2017 Equitana-messuilta, jossa saksalainen kouluratsastaja Uta Gräf ratsastaa muistaakseni ehkä seitsemänvuotiasta hevosta näytöksessä samalla selostaen, mitä tekee ja miksi. Oli erinomaisen avartava kokemus!
Joskus 20 vuotta sitten tein useinkin näitä ”opetuskuvia” missä vedin apuviivoja auttamaan silmää, ja innostuin tekemään sellaiset taas. Hyvin ratsastettu, pihatossa asuva, hyvärakenteinen hevonen laukassa:
Ensin tärkein, eli eteen-alasvenytys. Tämä on suunta, mihin hevosen tulisi saada venytttä ratsastuksen aikana tiheästi, vähintäänkin parin minuutin välein ja mieluummin useamminkin. Olen saanut seurata eversti Carden opetusta aika monta sataa tuntia elämästäni ja mun päässä soi aina hänen vakiolauseitaan, kuten ”fixity is the enemy of suppleness” ja ”never long at the same speed in the same frame” eli jotakuinkin ”samana pysyvä asento on joustavuuden vihollinen” ja ”ei koskaan pitkiä aikoja samassa vauhdissa ja samassa asennossa”.
Seuraavaksi sama laukan vaihe kootummassa asennossa:
Molemmissa laukan puhtaus säilyy, pyöreys säilyy kootumpanakin, tasapaino säilyy hyvin eteen-alasvenytyksessä, vaikka siihen tietenkin sisältyy se, että hevosen horisontaalinen tasapaino muuttuu. Eli hevonen liikkuu enemmän eteen ja vähemmän ylöspäin.
Tässä vielä ensimmäinen kuva apuviivan kera. Hevosen rakeenteestahan riippuu esimerkiksi se, miten korkealla sen okahaarakkeet sä’än kohdalla ovat, joten pelkästään sä’än ja takaosan korkeimpia kohtia vertaamalla ei voida verrata eri hevosia keskenään. Samaa hevosta kylläkin, koska sen perusrakenne ei kuvien välissä muutu. Nykyään jalostetaan kouluhevosia, jotka jo kolmivuotiaina näyttävät liikkuvan kootusti, koska niiden rakenne hämää meitä uskomaan näin. Synnynnäisesti korkea säkä voi antaa illuusion oikein liikkuvasta hevosesta, ja lyhyt runko kokoamisesta, vaikka hevonen ei olisi vielä kykeneväinen liikkumaan itselleen terveellisellä tavalla ratsastajan alla.
Vikana kuvana vielä edeltävät kaksi otosta päällekkäin. Näyttää sekamelskalta, mutta toivottavasti ero näkyy silti?
Vaikka valokuva on aina yksi sekunnin sadasosa, voi silti olla kiinnostavaa katsoa niitä, kun kerran pysyvät paikallaan. Ainakin minulla tie hevosen liikkumisen laadun näkemiseen kulki valokuvien kautta. Sittenhän on sellaisiakin ratsukkoja, joiden valokuvat vaikka somessa ovat hienoja, mutta videoissa ei näy samanlaista joustavuutta. Pidän silti hyvistä valokuvista, koska ne kertovat aika olennaisen jutun: Mihin ratsastaja pyrkii. Eli vaikka olisi se onnistunut yksi kuva tuhannesta, sen valitseminen ja julkaiseminen kertoo tämän ainakin.
Jossain mulla on videoitakin tuosta näytöksestä. Täytyy kaivaa lisää arkistoja. Tämä ratsastaja hevosineen nimittäin ei vain näyttänyt hyvältä still-kuvissa, vaan hevoset liikkuivat todella hienosti ja niissä oli harvoin nähtyä joustavuutta, joka on ainakin itselleni se ykkösasia.
Okei, ei nyt kaikki, mutta todella oleellinen osa tilanteen arviointia. Asiayhteys siis. Sain tuossa männä viikolla neljältä eri ihmiseltä viestiä samasta videosta, eli siitä, missä hevonen on mennyt piehtaroimaan lumeen ja jäänyt selälleen siihen. Video löytyy täältä: https://www.tiktok.com/@farmluonnos/video/7211849905323789574?_t=8aps6z5wdGg&_r=1
Ensinnäkin eläinvideoissa tai uutisvideoissa yleensäkin huomiota herättää se, jos niissä tapahtuu jotain yllättävää. Eläinten kohdalla siihen liittyy usein se, että eläin käyttäytyy lajilleen epätyypillisellä tavalla. Osa viraaleista eläinvideoista voivat olla eläinlajin tuntevallekin hauskoja, osa on vain kamalaa katsottavaa.
Otetaanpa sitten case irlannincob lumessa. Omistajan ja videon ottaneen ihmisen luvalla, huom. Hevonen oli mennyt piehtaroimaan, jäi selälleen, nousi ylös kun omistaja kannusti. Olennaista on asiayhteys ja erityisesti se, miltä hevonen näytti noustuaan (se näkyy vähän videossa). Eli ennen tapahtumaa siinä ei ollut mitään poikkeavaa ja tapahtuman jälkeen se käveli pois.
En ole lukenut Tiktok-kommentteja mutta omassa Facebook-kuplassani näkyi vaikka mitä diagnoosintynkää. Kyllä hevonen näyttää siltä, että se on kipeä, sillä on hiekkaa suolistossa, sillä on epileptinen kohtaus ja se ei voi hyvin. Voihan toki olla näinkin. Mutta.
Hevosillakin on ihan samankaltainen neljän F:n pelkoreaktio kuin monella muullakin nisäkkäällä. Eli Flight (pakene, hevosilla ensisijainen), Fight (taistele, hevosilla harvinainen mutta vaarallinen), Freeze (jäätyminen, näkyy joskus vaikka lastaussillalla tai varsojen liian nopeasti tehdyssä ajo-opetuksessa) ja Flirt tai Fool Around (yleinen levoton sählääminen, näkyy joissain hevosissa lähinnä pienemmän pelon kohdalla). Tuossa voi olla kyseessä sellainen jonkinasteinen jäätymisreaktio. Tai sitten ei.
Miksi olen tätä mieltä? Ensinnäkin jokainen, joka on ollut vuosikymmeniä monen hevosen kanssa tekemisissä on nähnyt tai vähintään kuullut tapauksesta, jossa hevonen on karsinassa piehtaroidessaan jäänyt jalat seinään päin jumiin.
Hevosen nouseminen maasta on nimittäin hyvin samalaisena toistuva liikesarja. Ensin hevosen on saatava takajalat alle eli piehtaroidessa sen selkäranka taipuu, jotta hevonen pystyy heilauttamaan itseään kyljelleen ja sieltä ylös.
Jollei se onnistu (eli jos vaikka lumi estää tämän taipumisen ja takajalkojen ”alle heittämisen” niin koko kuvio helposti keskeytyy. Karsinassa joskus joku hevonen on yrittänyt päästä pois aivan uupumukseen asti, mutta moni jossain yllättävän aikaisessakin vaiheessa jää niille sijoilleen. Tiedän, koska vasta silloin niitä kannattaa mennä auttamaan pois seinältä. Se on siis ihan hyvä juttu.
Olen myös nähnyt hevosen, joka piehtaroi tarhassa niin, että sen takajalat jäivät heinänsyöttöalustana toimineen kuormalavan päälle. Sekin riitti siihen, että nouseminen estyi (kunnes menin ja vedin lavan pois sen jalkojen alta ja poistin lavat tarhasta).
Eri hevosyksilöillä ja roduilla on eri taipumus näyttää näitä neljää F:ää. Työhevosilla näkee enemmän jäätymistä, arabeilla enemmän pakenemista (tosin lähes kaikki hevosemme pakenevat ensisijaisesti, puolustautumista on jalostettu aika pitkälle pois) ja vaikkapa seeproilla, vaikkeivät kesyhevosia olekaan, enemmän taistelemista. Ravivarsoilla näkee joskus videolla sen äärimmäistä muotoa, kun liian nopeasti kärryt perään saanut varsa kaatuu maahan ja näyttää kuolleelta. Screenshot minulle lähetetystä videosta:
Tätä hevosten jäätymistä voi jopa käyttää eräänlaisena koulutusmenetelmänä. En suosittele, mutta sitä näkee silti. Katso esimerkiksi alla olevaa videota. Mitä mieltä olet? Kerron asiayhteyden ensi kerralla.
”Hevoslaji on sopeutunut elämään aukeilla alueilla ja elävät tiiviisti laumassa. Ne kiintyvät toisiinsa ja niillä on sosiaalista kanssakäymistä, kuten molemminpuolista rapsuttamista, jotka lujittavat sosiaalisia suhteita.
Hevosilla on suuri motivaatio olla toisen hevosten seurassa ja puutteita sosiaalisessa kontaktissa ja sosiaalisen käyttäytymisen estäminen lisää riskiä sille, että hevoselle kehittyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten aggressiivista käyttäytymistä lajitovereita kohtaan. Hevosilla voi kuitenkin olla myös tarve pitää etäisyyttä toisiin hevosiin.
On tärkeää, että hevosilla on mahodllisuus olla toisten hevosten seurassa nuorena, jotta ne oppivat normaalia sosiaalista käyttäytymistä.”
”Hevoset ovat sosiaalisia eläimiä ja ne kiintyvät vahvasti muihin hevosiin. Vuodesta 2021 lähtien on lakisääteinen vaatimus, että hevosia tulee pitää yhdessä lajitovereiden kanssa, mutta ei ole määritelty, kuinka läheisesti hevosiin pitää olla mahdollisuus olla tekemisissä lajitovereiden kanssa.
Hevosia voidaan siis edelleen pitää yksittäin karsinoissa ja tarhoissa, joissa he kuulevat, näkevät ja haistavat lajitovereitaan, mutta joissa heillä ei ole mahdollisuutta olla fyysisesti vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Silloin, kun hevosia pidetään yhdessä jatkuvasti, vammoja nähdään harvoin. On kuitenkin tärkeää, että hevoset ovat tottuneet olemaan toistensa kanssa ja että niitä pidetään mahdollisuuksien mukaan kiinteinä pareina tai ryhminä, jotta hevosten väliset suhteet ovat vakaat.
Jotkut urheiluhevoset tarhaavat yksin suojatakseen heitä loukkaantumiselta. Mutta jos hevoset ovat yhdessä vain satunnaisesti, sosiaalinen käyttäytyminen patoutuu ja voi olla liioitellun voimakasta, kun hevoset pystyvät toteuttamaan sitä, mikä puolestaan lisää aggressiivisen käyttäytymisen riskiä. Tämä voi lisätä loukkaantumisriskiä.”
”Oriiden pitäminen yhdessä toisten hevosten kanssa voi olla haasteellista, sillä niitä on usein pidetty eristyksessä nuoresta asti. Oriitkin ovat sosiaalisia ja niitä voi hyvin pitää yhdessä, mutta tämä asettaa vaatimuksia varhaiselle sosialistumiselle, pitopaikalle ja hevosryhmän koostumukselle.”
Toimikunta muistuttaa, että kilpailujen ulkopuolinen aika on hevosen elämästä valtaosa, ja siksi se vaikuttaa urheiluhevosten hyvinvointiin. Toimikunta määrää siksi, että hevosta pidetään sen luonteelle sopivalla tavalla, esimerkiksi liittyen kontaktiin lajitovereiden kanssa ja mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen laitumella tai isossa tarhassa ja että hevosen sosiaalisia tarpeita priorisoidaan.
Toimikunta muistuttaa myös, että ”hestebekendtgörelsenin” vaatimusten mukaiset määräykset liittyen liikkumiseen ja yhdessä toisten hevosten kanssa pitämiseen koskevat myös urheiluhevosia.
Kun teimme Tuire Kaimion, Anna Kilpeläisen ja Mintti Rautioahon kanssa Suomen Ratsastajainliiton tilaaman Hevosen hyvinvointi -luentokiertueen runkoa kahdeksan vuotta sitten muistan ajatelleeni paljonkin sitä, että hevosalaa pitäisi käydä läpi kokonaisuudessaan ja peilata sitä, mitä me teemme, siihen, mitä tiede sanoo hevosesta eläimenä, sen käyttäytymisestä, oppimiskyvystä ja millaisin menetelmin sitä voisi kouluttaa ja käyttää niin, että sen hyvinvointi olisi nykyajan eläinkäsityksen ja yhteiskunnan arvojen mukaisesti riittävän hyvä.
Hirveä homma. Mutta tanskalaiset tekivät sen! Työ on aloitettu vuonna 2019 ja 52-sivuinen lausunto julkaistiin nyt. Toimikunta on kuullut paitsi hevosalan sisällä toimivia asianosaisia, myös varsin laajasti käyttäytymistieteilijötä. Aivan mahtavaa.
Miksi tämä on ollut niin tarpeen? Hevosalalla on monia tapoja, jotka ovat tulleet muuttumattomina tuhansien vuosien takaa. Esimerkkinä Ksenofon, ajalta ennen ajanlaskumme alkua: ”Jos hevonen ei hyppää, mätki sitä kunnolla.” Kenttäkilpailijakultamitalisti ja laukkahevosvalmentaja 2300 vuotta myöhemmin käytännössä: Sama.
Tässä lausunnossa käy ilmi se, mitä olen kaivannut vuosia ja vuosia: Että keskustellaan asioista, ei mielikuvista ja mutuilusta. On turhauttavaa yrittää keskustella siitä, miten koulutuksella voisi vaikuttaa esimerkiksi hevosen suuterveyteen, jos toinen osapuoli kertoo, miten hevonen rakastaa kilpailuja ja siksi tahallaan vetää ohjista. Näin hieman kärjistäen.
Toimikunta antaisi hevosalalle vuoden verran aikaa tehdä muutoksia esitysten mukaisesti, jonka jälkeen se suosittelee lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin ryhtymistä (oma lainsäädäntö hevosten käyttämisestä urheilussa).
”Toimikunta ei sinänsä näe ongelmaa siinä, että hevosia käytetään urheilussa. Se pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että poistetaan käsitettä hevosesta ”urheilijana” ja sen sijaan puhutaan avoimesti siitä, että kaiket kilpailulliset ja urheilulliset tavoitteet ovat ihmisen.”
”Toimikunta toteaa, että kilpailuissa olisi palkittava vain sellaisia suorituksia, joissa hevonen ei ilmennä konfliktikäyttäytymistä, kipua tai muunlaista epämukavuutta.”
”Hevosen kaulan ylitaivutus (rollkur, hyperfleksio, low-deep-round, Minnan huomautus) voi vaikeuttaa hevosen selän pitämistä ylhäällä ja takajalkojen tuomista rungon alle, ja ylitaivutus voi lisätä selkä- ja jalkaongelmia. Hevosen pitäminen ylitaivutetussa asennossa voi rajata hevosen näkökenttää, ja sekä tämä että häiriöt nielussa, ilmateissä ja/tai puuttuva mahdollisuus vapaasti liikuttaa päätä ja kaulaa voi tehdä hevosesta epävarman ja pelokkaan.”
”Monia hevosia ratsutetaan 3-vuotiaina ja niitä ryhdytään käyttämään ratsuina 4-vuotiaina. Hevosen luusto on kuitenkin valmis vasta 5-6-vuotiaana, ja selkä sekä kehon yläosa kehittyy viimeisinä. Liian suuri rasitus hevosen keholle liian varhain voi lisätä riskiä ontumille ja vammoille. Ihmisen toiveet hevosen nopeasta kehityksestä, jotta se esim. voi osallistua kilpailuihin, voi täten aiheuttaa hevosen hyvinvoinnille riskin.”
”Toimikunta on sitä mieltä, että osa hevosista voi olla valmiita kilpailuihin nelivuotiaina, mutta eivät kaikki, ja suosittelee kilpailuikärajan nostamista vähintään yhdellä vuodella. Tämä koskisi myös oritestejä. Hevosen ikä olisi sen todellinen ikä, eli syntymäpäivänsä jälkeen se olisi viisivuotias, ei kuten nykyään 1.1.”
”Kieliside on kiellettävä, sillä se toimii vain pakotteena ja aiheuttaa hevoselle todennäköisesti suurta epämukavuutta.” Mainittakoon, että toimikunta käytti esimerkeissään ratsuja, ja käytännössä koulu- ja estehevosia, sillä ne ovat selvästi suurin hevosalan joukko. Ravihevosvarsoja syntyy Tanskassa 500-600 vuodessa, laukkahevosia vähän yli 100, rekisteröityjä DWB-varsoja (joka on siis vain osa ratsuvarsoista) yli 3000. Ratsuilla ei käytännössä esiinny sellaista, että kieli tukkisi hengitysteitä vaan kielisidettä käytetään vain estämään hevosen kielen liikuttamista eli se on pakote, jonka käyttöön ei sisälly se, että hevonen voisi oppia välttämään sen painetta.
”Toimikunta suosittelee, että hevosala määrittelee enimmäisajan, jonka hevonen saa olla pois omasta elinympäristöstään esimerkiksi kilpailumatkoilla tai valmennuksessa.”
”Eniten käytetyt koulu- ja estehevoset voivat olla matkoilla kolmanneksen vuodesta kilpailuja tai valmentautumista varten. Silloin ne eivät välttämättä useinkaan pääse isoon tarhaan tai laitumelle.”
”Toimikunta muistuttaa, että varusteita on käytettävä vain siihen, että hevonen ymmärtää mitä siltä pyydetään, ei rankaisuun tai pakottamiseen. Varusteet eivät saa muuttaa hevosen luonnollista liikkumistapaa, häiritä hevosen aisteja tai fysiologiaa tai lukita hevosen jonkun kehonosan tai kehon asennon paikalleen, niin että hevonen näyttää merkkejä epämukavuudesta, kivusta tai konfliktikäyttäytymisestä. Varusteet eivät saa estää mahdollisuuksia arvioida hevosen näitä asioita ilmentäviä eleitä.”
”Toimikunta esittää, että kaikkia kilpailuihin osallistuvia hevosia tarkistetaan vammojen varalta, ml. suuvauriot, sekä ennen että jälkeen kilpailusuorituksen ja vammat merkitään keskusrekisteriin. Toimikunta esittää, että kilpailuissa hevosen hyvinvointia valvoisi puolueettomat, koulutetut valvojat.”
”Toimikunta toteaa, että dopingtapauksia näyttää olevan vähän, mutta ettei ole selvää, johtuuko tämä siitä, ettei doping ole ongelma vai siitä, että testataan niin vähän. Toimikunta esittää, että testataan jonkin aikaa kattavammin tämän selvittämiseksi.”
”Toimikunta toteaa, että muissakin lajeissa kuin esimerkeissä käytetyissä este- ja kouluratsastuksessa on tarvetta uudenlaiselle ajattelutavalle ja koulutusmenetelmien arvioinnille, esim. onko tarvetta joillekin varusteille, kuten kuolaimille, turpahihnoille, kannuksille ja raipalle.”
”Erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskentelevien aikuisten on painotettava sitä, että urheilu suoritetaan hevosen hyvinvointi huomioon ottaen, ei niin, että sen hyvinvointi kärsii ihmisten kilpailullisten tavoitteiden takia.”
”Kaikkien hevosten tulee saada liikkua vapaasti ”laitumella” eli isossa tarhassa tai laitumella päivittäin (ei siis ns. postimerkkitarhassa). Jollei laitumella kasva riittävästi ruohoa, hevosille tulee antaa karkearehua sinne riittävän usein.”
”Kilpailuihin valmentautuminen altistaa hevosta sellaisille rajoituksille ja rasitukselle, jotka voivat heikentää sen hyvinvointia ja on tärkeää, että ihmiset perehtyvät hevosen konfliktikäyttäytymiseen ja pitävät hevosen hyvinvointia ensisijaisena tärkeysjärjestyksessä. Valmennuksen kuuluu toimia päivitetyn tiedon voimin mitä koskee hevosen oppimista ja käyttäytymistä, ja tähän sisältyy myös positiivisen vahvisteen käyttö.”
”Toimikunta esittää, että kaikki jotka toimivat hevosten valmennuksen tai arvostelun parissa, täytyy osata tunnistaa merkit siitä, että hevonen on fyysisesti tai henkisesti liian suuren rasituksen kohteena. Varusteisiin liittyen toimikunta muistuttaa, että varusteiden käytön aiheuttamat haavat ja vammat eivät mitenkään ole hyväksyttävissä. Jos niitä esiintyy, pitää löytää syy ja tehdä tarvittavat muutokset, jotta niitä ei enää esiinny. Hevoselle pitää myös antaa aikaa parantua.”
”Esimerkki liian kovasta rasituksesta/paineesta on, jos varusteilla kompensoidaan riittämätöntä koulutusta (eli enemmän tai parempaakoulutusta saisi aikaan saman tuloksen lievemmällä varusteiden käytöllä), tai jos vaikutetaan hevosen anatomiaan, fysiologiaan, liikkumiseen tai henkiseen tilaan niin, että hevonen ilmentää konfliktikäytöstä, kivun merkkejä tai saa vammoja.”
Mitä muuta? Avauduin FB:n puolella kouluratsastuksen verryttelystä. Tälleen kolmenkymmenen vuoden ajalta katsottuna tuo hevosten rullaaminen on edelleen mielestäni käsittämätön muoti. Ei se, että hevosella on pitkä ja taipuisa kaula, anna meille oikeutta vääntää sitä mihin asentoon tahansa.
Uutinen ensin: Kollegani Miia Kantinkosken kanssa päätimme aloittaa podcastin, ja koska otimme härkää sarvista niin ensimmäisen jakson aiheena on suojelukoirakohu. Miia on työkseen kouluttanut vuosikausia avustajakoiria, harrastanut suojelua belgianpaimenkoirien ja kultaisennoutajan (kyllä!) kanssa sekä kasvattanut yhden vuoden virkakoirankin. Podcast löytyy täältä: https://open.spotify.com/show/5Ki7X8m8BfMhGuFBjT7hjX?si=a5050b12fdda4c2a
Sitten mietin taas apujen käyttöä hevosillla, erityisesti niitä voimistuvia apuja. Kouluttamisen ja opitun ylläpitämisen kannaltahan on olennaista, että hevonen oppii tunnistamaan ratsastajan avut ja että apu lopetetaan, kun hevonen toimii oikein. Tämän lisäksi, ellei hevosta motivoimaan käytetä jotakin muuta kuin paineen poistuminen (lue: ei käytetä esimerkiksi ruokapalkintoja järjestelmällisesti rakentamaan hevoselle omaa motivaatiota tehdä, kuten ratsastaja pyytää) niin pitää olla tarvittaessa valmius voimistaa apuja, ellei hevonen reagoi.
Toki ensin täytyy tarkistaa, ettei hevosta samalla estetä suorittamasta pyydettyä asiaa. Jos hevonen on kiitämässä etuopainoisena eteenpäin ja ratsastaja vetää ohjasta, hevonen tuskin pystyy pysähtymään. Voihan sitä kokeilla, eli järjestelmällisesti sanoo hevoselle vaikka seis, ottaa kevyen pidätteen, odottaa pari sekuntia, voimistaa pidätettä hieman, odottaa pari sekuntia jne. Mutta jollei tämä toimi, eikä hevonen vaikka kymmenen toiston jälkeen ala pysähtymään jo kevyimmästä pidätteestä, pitää asiaa lähestyä toisin. Muuten hevosen suuhun voi tulla vaurioita.
Pointti yritti olla se, että hevonen on erittäin nopea oppimaan. Kunhan sillä on siihen mahdollisuus, eli sen mielentila on riittävän rauhallinen, se kykenee erottamaan avun ja että oikeaa reaktiota vahvistetaan joka kerta, kun se tekee hievahduksen kohti oikeaa. Jos hevonen kiitää lujaa ravissa eteenpäin voi olla, että sitä täytyy käytännössä pyytää vaikka 15 kertaa hidastamaan ja myötäämään sille, kun se hidastaa, ennen kuin se on pysähtynyt. Sitten voi oikein hyvin antaa hevoselle ruokapalkinto, jotta sen omakin motivaatio pysähtyä lisääntyy. Hevonen on nimittäin ainoa asiantuntija siinä, millä tavalla se saa kehonsa sellaiseen tasapainoon, että se pystyy hallitusti pysähtymään.
Miksi aina painotan sitä oppimisnopeutta? Koska vaikka minusta on ihan ok kertaluontoisesti käyttää asteittain voimistuvia apuja, niihin ei kannata jäädä kiinni liian pitäksi aikaa. Eli jos hevonen ei esimerkiksi liiku pohkeesta eteenpäin, eikä pohjeapuja järjestelmällisesti voimistaenkaan lähde yhtään helpommin liikkeelle 5-10 toiston jälkeen, jotain on vialla.
Joko ihminen pitää samalla ohjilla vastaan, tai käpertyy sellaiseen asentoon, että liikkuminen aiheuttaa hevoselle suurempaa epämukavuutta kuin voimakas pohjeapu, tai satula puristaa säkää, tai jokin muu asia estää hevosta liikkumasta. Silloin ei mitenkään voi vain jatkaa voimakkaiden apujen kanssa, koska se voi aiheuttaa hevoselle kipua ja pelkoa. Eli: muutos, eli hevosen liikkuminen jo kevyestä avusta, pitää näkyä viimeistään 5-10 toiston jälkeen ja pysyä sen jälkeen yllä. Muuten se on vain eläimen potkimista.
Entä jos hevonen ei osaa? Silloin käytetään kahta asiaa: paineen myötääminen, joka vahvistaa oikeaa reaktiota (pohjeapu loppuu) mutta myös halutun koulutettavan taidon asteittainen muokkaaminen eli vaatimustason asettaminen todella alas alussa. Ennen kuin hevonen tietää, miten paineesta pääsee eroon, painetta ei voimisteta. Tämä edesauttaa hevosen oppimista, koska suuri paine voi helposti aiheuttaa hevoselle pelkoa. Kun hevonen tietää, miten paine loppuu, sen voi edellä mainittujen periaatteiden mukaan voimistaa. Sen viisi tai kymmenen kertaa.
Tämäpä kuva on Suomesta, ja ihan itse olen ohjien toisessa päässä.
Tervetuloa mukaan lastauskoulutuksen perimmäisten kysymysten äärelle! – Miksi on lastausongelmia? – Miten hevosta koulutetaan itselastautuvaksi? – Kuinka kouluttaa varsa tai kokematon hevonen lastaukseen ja kuljetukseen? – Mitä tutkimukset sanovat lastauksesta ja kuljetuksesta? – Miten hevonen oppii lastaukseen sopivan mielentilan? – Mikä on kuljetusosaamisen ydintaito, jonka ympärille kaikki muu rakentuu? – Mitä kaikkea voi harjoitella ilman kuljetusvälinettä? – Miten yleistät lastaustaidon niin, että hevonen lastautuu myös kisapaikalla tai klinikan parkkipaikalla?
Mikä sinua mietityttää hevosen käyttäytymisessä? Käy kyselemässä linkin kyselyn kautta ja liity halutessasi postituslistalle! Vastaan kysymyksiin helmikuussa ilmaiswebinaarissa, johon tulee linkki myöhemmin!
Minna Tallberg 