RSS

Viikolla on valtaisa vaikutus

Viikolla on valtaisa vaikutus

Kasvatan pienimuotoisesti jackrussellinterriereitä (edellinen pentue syntyi kolme vuotta sitten ja yksi pentue on tälläkin hetkellä kotona) ja muutaman muun kasvattajan kanssa (Tuire Kaimio ja Maija Vilppo) teemme yhteistyötä yrittäen ylläpitää ja lisätä suomalaisen russelikannan monimuotoisuutta.

_MG_4395

Olen itsekin alkanut seuraamaan pentuja ja aikuisia koiria ihan eri tavalla vuosien mittaan.

_MG_4438

Nyt kun talossa on kolme 7-viikkoista pentua mieleeni tuli taas pentujen luovutusikä. Kennelliiton mukaan pentuja voidaan luovuttaa 7 viikon iässä ja yleisin käytössä oleva luovutusikä taitaa edelleen olla 8 viikkoa. Mutta voisiko tätä venyttää yhtään vielä? Olen siirtänyt luovutusikää nyt useamman pentueen kohdalla 9-11 viikkoon ja tulokset ovat olleet mitä rohkaisivimpia. 9-viikkoinen pentu on mielestäni paljon valmiimpi kohtaamaan maailman yksin kuin viikkoakin nuorempi pentu.

_MG_4441

Russelinpennut ovat kautta linjan elinvoimaisia ja nopeasti kehittyviä, ketteriä ja liikkuvaisia. Ne esimerkiksi – toisin kuin jotkut muut rodut – osaavat useimmiten syödä muutakin kuin emän maitoa jo 4-5 viikon iässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat valmiit pärjäämään ilman sisaruksia ja emää.

_MG_4443

Kun lähdimme katsomaan, mitä tapahtuisi jos pentuja luovutettaisiin vähän myöhemmin, kaksi asiaa kävivät heti ilmiselväksi: pennut purevat vähemmän eikä yhtä kovaa jos ne saavat olla vähän pitempään emänsä ja pentuesisarustensa kanssa ja pentujen käytös yllättävässä tilanteessa muuttuu paljon viikosta 8 viikkoon 9. Pennulle tällä voi olla valtaisa merkitys. Aika usein nimittäin kuulee tai lukee kysymyksen: ”Mitä teen kun uusi koiranpentu ei suostu liikkumaan kävelyllä?” Yksi mahdollinen vastaus on se, että pennun vielä kuuluisi pysytellä kotipesänsä lähellä, jotta se pääsee piiloutumaan sinne hälytyksen sattuessa.

_MG_4456

Käytännössä olen huomannut tämän omien pentueiden kanssa näin: kun aikuiset koirat lähtevät haukkumaan jotain (kuten ohiajavaa pyöräilijää) niin 7-viikkoiset ja nuoremmat russelinpennut lähtevät kaikki kohti portaita, joiden alle pääsee piiloon. 9-viikkoiset pennut lähtevät jo lähes poikkeuksetta katsomaan, mitä muut haukkuvat. Kumpi pentu on valmiimpi lähtemään kävelylle tai vaihtaa kotia? 8 viikon ikäisinä taas pennuilla on ilmeisesti lyhytaikainen pelkokausi, jolloin sekään ei ole ihan paras ikä lähteä uuteen kotiin.

_MG_4708

Olen myös, mikäli mahdollista, vienyt pennun emän ja sisarusten kanssa käymään pennun uudessa kodissa jo ennen luovutusta. Tunnin pari ja pennut ovat kuin kotonaan. Luulen, että pennun on aika paljon turvallisempi olla tullessaan sinne myöhemmin yksin.

Siitä puremisesta vielä: 6-7 viikon ikäiset russelinpennut purevat ihan kamalan kovaa. 9-viikkoiset eivät. Empiirinen tutkimus eli mutua, mutta ero on ihan huomattava ja varsin tärkeä, jos pentu menee esimerkiksi lapsiperheeseen. Vaikka pennun ja pienten lasten onnistuneen yhteiselon perusta on alkuvaiheessa kumisaappaat lapselle (myös sisällä) on sillä paljon väliä, voidaanko pureminen jättää huomioimatta vai kiljaiseeko aikuinenkin tahtomattaan – tai toruu pentua. Se on taas huomiota, ja huomio on vahviste. Vahviste tekee nimensä mukaan toiminnasta vahvempaa. Jos huudat pennulle, kun se tekee jotain epätoivottua, se voi kokea tämänkin huomiona.

_MG_4757

Loputtomasti ei luovutustakaan toki kannata viivytellä: olen luovuttanut (uusien omistajien matkojen tai loma-aikojen vuoksi) pentuja 13-viikkoisina mutta kaikkihan eivät kykene antamaan pennuille tätä ennen kokemuksia esimerkiksi kaupunkielämästä. Koiranpentu sosialistuu keskimäärin parhaiten ennen 12 viikon ikää. Mutta jospa pentujen luovutusikää siirrettäisin viikolla-parilla eteenpäin eli 9-10 viikkoon? Silloin pentu olisi valmiimpi elämään ilman sisaruksia ja/tai emää ja sillä olisi vielä riittävästi aikaa tottua kaikkiin uuden kodin ja sen ympäristön erityispiirteisiin. Se voisi olla parempi alku monen pennun elämälle.

Pentujen luovutusiän vaikutusta niiden myöhempään elämään on tutkittu varsin vähän niin, että siitä olisi kasvattajalle tai pennunostajalle oikeasti hyötyä, mutta seuraamalla emän ja pentujen käytöstä oppii paljon. Näiden 7-viikkoisten pentujen emä leikkii niiden kanssa, käy erotuomaroimassa kärinät, imettää pentuja, nukkuu niiden kanssa ja pennut menevät pihalla emänsä perässä oppien samalla kaikenlaista, mitä ihminen ei edes tajua. Vaikka emä lähtisikin, pentuesisarusten ja ystävällisten aikuisten koirien seura antaa pennuille turvaa. 7 viikon ikäiselle pennulle yksi viikko on valtavan suuri osa sen elämästä.

 

Svenska hästkurser / måste ombokas tyvärr!

Vi måste tyvärr boka nya dagar för de här kurserna, återkommer genast det lyckas!

Lyckas med fölet!
Teori och praktik

Anmälningar och förfrågningar till mitallberg@gmail.com eller 050-520 3598

Hur kommer du på rätt fot med fölet och hur tränar du fölet både effektivt och fölvänligt? Vad ska fölet lära sig och i vilken ordning? Under dagen går vi igenom i teori och praktik hur man tämjer sitt föl, hur man får fölet att själv vilja lära sig nya saker och hur man genom att träna rätt får ett föl som är både lydigt och tillitsfullt.

Har du föl eller har du tänkt skaffa ett – eller är du bara intresserad av hur man tränar hästar i allmänhet? Välkommen för att lära dig mer. Praktiken sker på fölets vilkor, dvs i korta snuttar och teorin går vi igenom däremellan.

Observera att vi är ute, klä dig för vädret! Vi har möjligen ett filmteam på plats, kommer du så accepterar du att vara med.

Från unghäst till ridhäst
Teori och praktik

Anmälningar och förfrågningar till mitallberg@gmail.com eller 050-520 3598

Har du tänkt skaffa dig en unghäst eller börjar din häst vara redo för inridning? Är din häst nervös vid uppsittning eller ridning? Detta är kursen för dig. Det är fullt möjligt att träna hästen att bli en villig medarbetare som tycker om att jobba. När hästen har lärt sig att själv vilja ha en ryttare på ryggen blir den också en säkrare ridhäst.

Under dagen (teori och praktik) går vi igenom hur du vänjer hästen vid utrustning och ryttare, hur du tränar hästen vid hand innan ryttaren sitter upp och hur du löser problem.

Observera att vi är ute, klä dig för vädret! Vi har möjligen ett filmteam på plats, kommer du så accepterar du att vara med.

Arbete vid hand: en lydigare, mjukare, rakare och starkare häst!
Teori och praktik

Anmälningar och förfrågningar till mitallberg@gmail.com eller 050-520 3598

Alla hästar är lite sneda och alla hästar kan gymnastiseras att bli bättre. Arbete vid hand är en form av träning där hästen lär sig att använda sin kropp på ett bättre sätt. Genom olika övningar som utformas individuellt för varje häst hjälper du hästen att utveckla sin förmåga att bära ryttaren och jobba rätt. Alla hästar kan arbeta med t.ex. högre samlingsgrad vid hand, utan ryttarens vikt på ryggen, och utvecklar samtidigt rätt muskulatur för ridningen.

Observera att vi är ute, klä dig för vädret! Vi har möjligen ett filmteam på plats, kommer du så accepterar du att vara med.

Gäller alla kurser: Begränsat antal platser. För att trygga deltagarnas arbetsro är videofilmning och fotografering förbjuden. Te och kaffe ingår. Fråga gärna om det är något du undrar över, undrar du så gör andra det också!

 

_MG_3348

 
 

Mikä näistä haluaisit olla?

Kiusattu, kiusaaja, vierestä katsoja vai se, joka puuttuu kiusaamiseen?

Tiedän, ei saa inhimillistää. Se on epämuodikasta ja noloa. Pyrin itsekin siihen, että yritän katsoa, mitä tapahtuu eläintä kouluttaessani, enkä kovin helposti vedä suoria johtopäätöksiä eläimen käytöksestä ihmisen vastaavaan.

Kun luen jostain, että hevonen rakastaa kilpailemista, käännän sen päässäni automaattisesti suunnilleen niin, että ko. hevosen synnynnäinen tai opittu tapa reagoida stressitason kohoamiseen uudessa tai jännittävässä tilanteessa on kilpailumenestykselle sopiva. Kun ihminen puhuu siitä, että hevonen rakastaa ihmistä ajattelen, että joillekin ihmisille on ilmeisen tärkeä ajatella, että eläin rakastaa heitä. Voihan olla, että hevonen rakastaa ihmistä, mutta useimmille riittää kuitenkin, että hevonen haluaa viettää aikaa ihmisen kanssa eikä kavereiden kanssa laitumella.

Kun puhumme koulutustavoista ja hevosten kohdalla niiden käytöstä harrastus- tai työvälineenä, pitäisin kuitenkin paikallaan tarkkailla omaa ja valmentajan toimia sekä nimenomaan verrata niitä ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen. Jos olisitte työyhteisö tai koululuokka, millainen ympäristö se olisi? Missä hengessä tekisitte töitä ja mihin itse asettuisit?

pari

Kiusaaja nauttii siitä, että saa toisen tekemään haluamallaan tavalla tai pelkäämään. Kiusaaja käyttää henkistä ja fyysistä uhkailua sumeilematta ja yleensä siksi, että se toimii. Perustuuko hevosen kanssa toimiminen yhteistyöhön vai – paremman sanan puutteessa – kauhun ilmapiiriin? Onko ilmapiiri kannustava vai uhkaileva? Oletko itse kiusaaja vai kaveri? Vai kenties se, joka seisoo vieressä sanomatta mitään? Vai se, jota tällaisissa tilanteissa eniten tarvitaan: ihminen, joka pitää kiusatun puolia ja sanoo, että nyt riittää? Sellaisia ihmisiä tarvitsemme enemmän. Usein yksikin riittää kääntämään suuntaa.

Juttelin hevosenomistajan kanssa, joka oli päätynyt siihen viimeiseen tilanteeseen: hän oli koulutustilanteessa mennyt väliin ja sanonut, että nyt riittää. Kynnys puuttua on korkealla. Hevosenomistajalla korkea ja katsojalla vielä korkeammalla. Olen kuitenkin jutellut moninkertaisesti useamman hevosenomistajan kanssa, joka on sanonut, että olisi pitänyt mennä väliin. Ja sanoa, että nyt riittää. Heillä on tuntunut olevan siitä vieläkin syyllinen olo.

Lapset ja nuoret kiusaavat toisiaan. Osittain siksi, että kun on paha olo, helpottaa hetkittäisesti, kun jollain toisella on vielä pahempi olo. Osittain ihan siksi, että on tylsää. Kiusatulle ei ole väliä, miksi kiusaaja tekee kuten tekee: väliä on sillä, mitä muu ympäristö tekee. Jos kiusaamisesta puhutaan avoimesti ja siitä tehdään sosiaalisesti paheksuttavaa, sitä esiintyy vähemmän. Jos ongelmaa vähätellään, se jatkuu.

Lapset ja nuoret kiusaavat siksi, etteivät he vielä osaa olla ihmisiä. Lapsilla ja nuorilla on empatiakyky vasta kehittymässä, syy- ja seuraussuhteiden käsittäminen myös. Jos lapsi tai nuori näkee ihmistä tai eläintä kiusattavan, eläintä joskus jopa koulutuksen nimessä, hän tekee helposti samoin. Aikuisten ihmisten, joihin kaikki ammatissa toimivat hevos- ja koirankouluttajat kuitenkin ovat, pitäisi kuitenkin omata normaali empatiakyky ja toimia niin, ettei koulutus perustu pelotteluun tai väkivaltaan.

Kiusatun ihmisen tai eläimen käytös muuttuu varsin nopeasti. Hän – tai se – lakkaa toimimasta normaalilla tavalla. Hän – tai se – voi ensin yrittää taistella tai paeta mutta jollei se tuota tulosta, hän – tai se – lakkaa yrittämästäkään. Seuraa sulkeutuminen (mikä voi ihmiseltä tuntua turvalliselta jos kyseessä on hevosen kokoinen eläin) tai ylivarovaisuus, joka voi taas näyttää miellyttämisen halulta. Jos eläimeltä koulutuksen jälkeen puuttuu kaikenlainen omatoimisuus ihmisen läheisyydessä, mieti miksi. Onko se todella niin rento ja rauhallinen? Vai onko siltä viety toimintakyky?

 

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 13.7.2014 Kategoria/t: Uncategorized

 

Hevosia opiskelemassa

Olen käynyt jo vuosien ajan katselemassa mahdollisimman luonnollisissa oloissa eläviä hevosia aina kun siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Jokaisen, joka hevosia harrastaa, olisi hyvä nähdä hevosia sellaisissakin oloissa, missä resursseista ei ole pulaa ja missä ihmiset eivät vaikuta niiden käyttäytymiseen edes seinien tai aitojen muodossa. Tämä ei tarkoita, että mielestäni kaikkien hevosten tulisi saada elää vapaudessa. Minustakin on hauskaa, että meillä voi olla hevosia ja harrastaa niillä mitä haluamme (toki mielestäni hevosharrastuksen kuuluu olla hevosellekin pääosin mukavaa, ei vain ihmiselle). Mutta jokaisella hevosihmisellä pitäisi myös olla selkeä mielikuva siitä, millainen on normaalisti käyttäytyvä hevonen, jotta tunnistaa poikkeavan käyttäytymisen. Ellei sitä tunnista, sen syihin ei osaa puuttua ja hevosen hyvinvointi voi kärsiä.

New Forestissa oli esimerkiksi hauska nähdä, miten pienet perhelaumat (2-4 ponia) pystyivät liikkumaan melko lähellä toisiaan ilman ongelmia. Keskinäinen sopimus siitä, mikä etäisyys toisiin pidetään, näytti pitävän. Kaikissa paikoissa yhteistä on ollut hevoslauman tyyneys ja aggressiivisen käyttäytymisen puute: kun tilaa on ja ruokaakin riittävästi tai ainakin joka puolella saman verran, hevoset ovat todella säyseitä ja ystävällisiä toisilleen.

Viime viikolla kävin taas (ensimmäinen kerta taisi olla vuonna 2003) Saarenmaalla, missä valtavilla merenrantalaitumilla pidettävät eestinhevoslaumat elävät melko vapaasti. Ori, sen astutettavat tammat ja tammojen sen vuotiset varsat elävät kesän yhdessä ja kun yhdellä laitumella saattaa olla kokoa yli 100 hehtaaria, eivät aidat tule vastaan ihan heti.

Tänä vuonna kävin aikaisemmin kuin edellisinä vuosina: vasta osa tammoista oli varsonut ja vaikutti siltä, että ori olisi päästetty paikalle vasta ihan hiljattain. Ensimmäisenä päivänä lauma oli todella levoton ja seuraavana päivänä jo merkittävästi rauhallisempi. Levottomuudella oli kuitenkin tällaiselle hevosia opiskelevalle hyötynsäkin: opin esimerkiksi, miksei edellisvuosien oriit ole kiinnittänyt varsoihin minkäänlaista huomiota ja myös, miksen ole koskaan aiemmin nähnyt astuvan oriin pureutuvan tamman harjaan, mikä on käsittääkseni aika yleistä ihmisten hoivissa astuville oreille. Keksitkö vastauksen?

_MG_1170

Opin myös, miten näppärästi tammat osaavat pitää varsoistaan huolta kun lauma on jonkinlaisessa hälytystilassa ja miten tarkasti ne kielsivät varsoja leikkimästä niin kauan, kun tilanne oli päällä. Hevosten kyky tarkkaan viestintään ja niiden sosiaalinen lahjakkuus jaksaa aina vaan ällistyttää.

Tuntuu siltä, kuin hevosten ja ihmisten välisessä yhteistyömahdollisuuksissa on vasta raapaistu pintaa. Mitä enemmän näen hevosia viestittelemässä keskenään, sitä enemmän tuntuu siltä, että ihminen käyttää suurimman osan ajasta ihan liikaa painetta hevosen kanssa toimiessaan. Jospa kaikki hevosten kanssa toimivat ryhtyisivät järjestelmällisesti kokeilemaan: kun löytyy joku tapa, millä hevosen saa toimimaan halutulla tavalla, seuraavaksi kokeilisi aina astetta kevyemmin. Jos tämä toimii, vielä kevyemmin. Hevosille voi ”huutaa” paineella tai apujen käytölläkin – ja kuten Ratsastajainliiton kampanja aikanaan ansiokkaasti muistutti: Älä huuda, hevonen kuulee kuiskauksenkin.

 
1 kommentti

Kirjoittanut : 19.6.2014 Kategoria/t: Eläintenkoulutus, Hevosia

 

Imatra 7.-8.6.

Lauantaina 7.6. tulen Imatralle Aila Vilkan tallille pitämään luento-käytäntöpäivän aiheesta hevosen maasta käsin jumppaaminen sekä ratsun ongelmien korjaaminen. Lisätietoa täältä: https://www.facebook.com/events/1417110861898073 – katsojia mahtuu vielä, käytännön harjoittelupaikat täynnä.

Katsojahinta 50 e, kesto 10-17. Paikalla on buffa ja sieltä voi ostaa keittolounaan.

Ilmoittautumiset Riinalle: 045- 3195145 tai sähköpostilla riina.hermansson@gmail.com

Sunnuntaina 8.6. siirrymme Einolan tallille jossa päivän (luento ja käytäntö tämäkin) aiheena on varsojen ja nuorten hevosten koulutus.
Katsojapaikkoja vapaana. Kokkolassa 1.6. pidetyn saman aiheen koulutuspäivästä kirjoitti blogissaan Niina Kirjorinne: http://niinakirjorinne.blogspot.fi/2014/06/tallbergin-luento-kokkolassa.html?m=1

Katsojahinta 50 e, Etelä-Karjalan Ratsastajien jäsenet 35 e. Kesto 10-16 (pari lyhyttä taukoa). Ilmoittaudu Minna Mättölälle, p. 0400-778271.

Varsat, nuoret hevoset ja uudelleen koulutettavat

Minna Tallbergin koulutuspäivä 8.6.2014 Einolan tallilla Imatralla

Luennoilla käymme läpi varsojen ja nuorten hevosten kouluttamista ja käytännön osuudessa koulutamme tallin varsoja ja nuoria hevosia. (Päivän lopuksi siirrymme yhden nuoren hevosen kotitallille muutaman kilometrin päähän.) Tervetuloa!

Varsasta luottavainen nuori

- Luottamuksen luominen ihmisen ja varsan välille
– Miten saan varsan itse haluamaan koulutettavaksi
– Käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin totuttaminen
– Perusasioiden opettaminen varsalle
– Kavioiden vuolu, lastaus, taluttaminen
– Mahdolliset ongelmatilanteet ja ratkaisut

Kohti ratsun uraa

- Tavoitteena rento ja aktiivinen ratsu
– Milloin hevonen on valmis koulutukseen
– Perustaidot ja niiden opettaminen
– Missä ja miten totutetaan hevonen varusteisiin
– Ratsastaja selkään – helposti ja mukavasti rennolla hevosella
– Maasta käsin aloitetaan, selästä jatketaan
– Missä järjestyksessä eteenpäin ja kuinka paljon

Jos hevonen on jo oppinut jotain muuta…

- Miten muutetaan hevosen tapa reagoida apuihin
– Jännittääkö hevonen ratsastajaa?
– Kohti tasapainoa

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 3.6.2014 Kategoria/t: Uncategorized

 

Oletko tulossa kurssille oman hevosesi kanssa? Lue tämä!

Tervetuloa mukaan!

Olen pyrkinyt joka kurssin yhteydessä etukäteen varmistamaan, että jokaisen hevosen kohdalla on mahdollisuus harjoitella sitä varsinaista kurssin aihetta. Tähän liittyy olennaisesti se, että hevonen on riittävän rauhallisessa mielentilassa oppiakseen uusia asioita tehokkaasti ja oikein.

Hevosen tyyneys on valitetttavasti asia, jossa en pysty tinkimään edes silloin, kun kyseessä on kurssi: koska hevoset oppivat aina uuden tai uudelleen opetetun asian mukana sen mielentilan, jossa he koulutuksen aikana olivat, se palautuu suorastaan ihmeen tarkasti silloin, kun koulutettua asiaa pyydetään uudelleen myöhemmin.

Jos lähtisimme esimerkiksi harjoittelemaan lastausta silloin, kun hevonen on jännittynyt, se jännittyisi lastatessa uudelleen. Vaikka se muuten olisi ihan rauhallinen. Tätä ilmiötä näkee jonkun verran korjattavissa hevosissa. Yksi on oppinut jännittymisen osaksi lastausta tai kuljettamista, toinen liittää sen ratsastajaan selässään, kolmas kengittäjään. Ratkaisu on yleensä kaikkien kanssa sama: opetetaan koko asia uudelleen niin, ettei hevosta jännitä.

Jos kyseessä on aikuinen hevonen, joka on jo paljon kuljetettu eri paikkoihin ja tiedetään sen olevan perilläkin rauhallinen, se voi omistajan harkinnan mukaan ja omistajan vastuulla tulla kurssille toisellekin tallille, kuitenkin niin, että se saapuu hyvissä ajoin ja ehtii rentoutua.

Kaikkia hevosia rauhoittaa paljon se, jos niillä on tuttu hevoskaveri mukana uudessa paikassa, jos tämä suinkin on järjestettävissä. Seurahevosen pitäjä pääsee seuraamaan kurssia ilmaiseksi.

Jos kyseessä on nuori hevonen, on useimmiten suositeltavaa käydä vähintään kerran paikan päällä etukäteen tutustumassa niin, että siellä tehdään vain hevoselle tuttuja asioita (ja niitäkin helpotetaan mahdollisimman paljon). Jos nuori hevonen tuodaan uuteen paikkaan kurssille, jossa sen pitäisi oppia tulevan elämänsä kannalta oleellisia asioita on melko epätodennäköistä, että se olisi riittävän tyyni ellei se ole päässyt tutustumaan paikkaan etukäteen. Silloinkin voi olla, ettei nuori hevonen totu yhdellä käynnillä ja silloin koulutus kannattaa jättää sellaiseen päivään, jolloin kouluttaja pääsee hevosen kotitallille, eikä tinkiä tästä hevosen tulevaisuuden kannalta tärkeästä asiasta eli tyyneydestä. Voi myös totuttaa hevonen tähän kurssipaikkaan huolella niin, että se on sielläkin rento. Siitä on hyötyä tulevaisuudessakin.

Hevoselle kannattaa jo kotona opettaa pyyntö, millä sen saa uudessa tilanteessa tai paikassa rauhoittumaan. Silloin tämä opetetaan (esimerkiksi pään laskeminen pyynnöstä) sellaisessa tilanteessa, kun hevonen on täysin rauhallinen ja sitä toistetaan satoja kertoja tässä rauhallisessa mielentilassa (tähän ei mene kovin kauan, yleensä saa monia kymmeniä toistoja yhden harjoituskerran aikana). Silloin se alkaa toimimaan myös toisin päin, eli hevonen rauhoittuu tätä tehtävää tehdessään.

Tämän tekstin tarkoitus on varmistaa, että kurssista on mahdollisimman paljon hyötyä niin hevosen omistajalle kuin hevoselle itselleen. Antoisaa kurssipäivää!

 
 

Hevosesta helpompi hoidettava -luento Viikissä 15.5.

Eikö kengittäjä enää vastaa puhelimeen? Vaihtoiko eläinlääkärikin pieneläinpraktiikan puolelle?
Hevosesta helpompi hoidettava -luento 15.5.2014 klo 18-20.30 osoitteessa Mustialankatu 1, Helsinki (Viikki). Muutama mahtuu vielä mukaan! Ilmoittaudu suoraan Laura Piiralle, laura.piira@helsinki.fi. Hinta 20 e (sis. ALV).

Luennolla käymme läpi yleisiä hoitotilanteisiin ja esimerkiksi kengitykseen liittyviä ongelmia ja miten niitä korjataan. Tervetuloa!Image

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : 8.5.2014 Kategoria/t: Uncategorized

 
 
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 32 muun seuraajan joukkoon